torstai 12. huhtikuuta 2018

Sansibar osa 2

Pitkään en ehtinyt Kivikaupungin kaduilla tallustella, kun seuraani liimautui paikallinen opas. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, niin apua tarjoavilla kuin myös näillä oppailla on usein rahan kiilto silmissä. En siis aluksi oikein innostunut tästä, hiukan suomalaiseen makuun, liian tuttavallisesta afrikkalaismiehestä. Mutta koska hän ei suostunut jättämään minua rauhaan, suostuin istahtamaan hetkeksi ja katselemaan erilaisia vaihtoehtoja, mitä Sansibarilla on tarjottavana. Tiedostaen sen, ettei minulla kuitenkaan olisi paljoa rahaa niiden näkemiseen. Hetken istuttuamme ja juteltuamme luottamukseni alkoi kasvaa. Jätkä vaikutti ihan suhteellisen luotettavalta ja niin lähdimme yhdessä kiertelemään Kivikaupungin katuja.

Kiersimme niin sanotun kaupunkikierroksen, johon kuuluu sokkeloisessa Kivikaupungissa kiertely, torialue, joka jakaa vanhan ja uuden kaupungin toisistaan, Tippu Tipin talo, Ihmeiden talo, the Old Fort, jonka keskellä hotellini sijaitsee sekä aglikaaninen kirkko, joka on rakennettu entisen orjatorin päälle. Kierros oli mielenkiintoinen ja ehdottomasti seuraavalla kerralla uusiksi, sillä historiaa tuli niin paljon ettei kaikkea muista!

Ilta päättyi kauniiseen auringonlaskuun. Miten rakastankaan merellä ollessa auringonlaskuja! Hitaasti lipuvat purjeveneet, hento tuuli kasvoilla, erilaisia kaupungin ääniä ja upeat värit.. Ah, kyllä siinä sielu lepää!

Tiistaina suuntasimme kohti Prison Islandia, joka toimi aikoinaan sekä rikollisten, että kaupaksi kelpaamattomien orjien sijoituspaikkana. Nyt vanhan vankilan jäljellä olevissa osissa sijaitsee hotelli ja ravintola. Ehdoton turistimagneetti saarella on kuitenkin kilpikonnatarha, jossa tallustelee jättikilpikonnia. Oli ihana syöttää ja rapsutella konnia sekä vain ihmetellä niiden elämää. Jos olisi ollut reissuseuraa mukana, saarella jaksaisi viettää koko päivän. Rannalla voisi ottaa aurinkoa, voisi sukellella, nauttia ravintolan tarjonnasta, pulahtaa uima-altaaseen ja viettää pidempään aikaa kilpikonnien seurassa. Ja mikä olisikaan romanttisempaa, kun seilata takaisin Kivikaupunkiin auringonlaskun aikaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana vapaa! Esitä rohkeasti kysymyksiä, jos niitä on!