Asuminen paikallisessa perheessä täydentää kokemuksen kulttuurista. Omalla kohdalla perhe on todella ihana ja talo upea, tosin keskeneräinen. Kokemuksena nämä kolme kuukautta tulevat olemaan upeat ja saavat todellakin arvostamaan Suomea ihan eri tasolla.
Takana on nyt viisi viikkoa reissua. Moni asia kasvattaa ikävää koti-Suomeen ja elämä kotiin palatessa tuleekin tuntumaan oikealta luksukselta!
Eniten tällä hetkellä kaipaan kahvia ja vaihtuvia ruokalajeja. Päivästä toiseen riisin ja papujen syöminen on todella puuduttavaa ja joinakin päivinä ruoka on pakotettava alas, sillä tietää olevansa nälkäinen vaikkei ruokahalua olekaan.
Toinen asia, jota kaipaan kaikesta eniten on massaan häviäminen. Täällä et voi kulkea missään ilman, että kuulet jokaisen mutkan takana tervehdyksiä. Milloin lapset huutelevat ja milloin aikuiset. Aina tervehdyksiin ei jaksa vastata ja varsinkin swahilin kielisiin tervehdyksiin on helppo olla vastaamatta esittämällä ettei ymmärrä. On ihanaa palata Suomeen ja lähteä shoppailemaan ja vain hävitä väen tungokseen.
Mitä muuta kaipaan Suomesta?
1) Juoksevaa vettä. Koska talo on keskeneräinen, ei sinne tule vielä juoksevaa vettä. Vesi kannetaan ulkoa isosta säiliöstä. Vessanpönttö, suihku, käsien pesu, pyykkäys. Kaikki tapahtuu omin pikku kätösin kannetusta vedestä.
2) Laadukasta vessapaperia. Vessapaperi maksaa 40 senttiä rullalta eli samaa hintaluokkaa kuin hyvälaatuiset vessapaperirullat Suomessa. Laatu on kuitenkin aika huonoa, joten paperia saa kuluttaa aika urakalla vessakäynneillä. Vessapaperia pitää myös aika usein kantaa mukana varalta, sillä joka paikassa ei välttämättä ole tarjolla paperia.
3) Virkistävää suihkua. Koska ilma on niin kuuma eikä juoksevaa vettä ole, on vesi aina huoneenlämpöistä. Usein se kuumalla iholla kuitenkin tuntuu viileältä. Raikas olo ei kuitenkaan pysy pitkään, sillä heti kun lopetat veden valelun ihosi alkaa kuivua ja sen jälkeen hiki nousee pintaan aika äkkiä. Suihkunraikas-tunne ei siis ole tuttu käsite näissä olosuhteissa.
4) Puhtaita jalkoja. Jalat eivät ole koskaan puhtaat! Ainakaan pitkään. Yleensä kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen kävellessä jalkapohjat ovat jo sen näköiset, ettet olisi niitä pessytkään.
5) Pyykinpesukonetta. Ei juoksevaa vettä eikä sähköjä, joten ei myöskään pyykinpesukonetta. Voi, kuinka helppoa ja nopeaa pyykinpesu Suomessa onkaan! Ja mikä parasta: pyykkien pyöriessä voit samalla tehdä vaikka mitä! Lisäksi täällä tuntuu kuin vaatteet eivät koskaan olisi kunnolla puhtaita.
6) Pikalaturia. Puhelimen lataus tapahtuu aurinkoenergiageneraattorilla. Puhelimen lataus nollasta täyteen vie jopa 12 tuntia. Helpointa on yleensä jättää puhelin yöksi lataukseen tai vastaavasti ladata joka päivä vähän ja viikonloppuna sitten täyteen, kun ei tarvitse puhelinta mukaan mihinkään.
7) Ilmastoituja ja tilavia busseja. Paikallinen bussi eli daladala on äärimmilleen täyteen ahdettu. Hyvällä tuurilla (ja paikallisten osoittaessa kohteliaisuuttaan muzunkua kohtaan) pääset istumaan. Yleisimmin kuitenkin joudut seisomaan ja pitämään kiinni kattoon hitsatuista putkista. Osa kuskeista ajaa hurjaa vauhtia ja teiden ollessä mäkisiä, mutkaisia sekä huonokuntoisia, on täysi työ pitää itseään pystyssä. Joskus istuminenkin on kovassa vauhdissa haasteellista. Bussista poistuminen on sitten taas ihan oma shownsa ja usein isoimpia tavaroita nostellaan ikkunoista ulos, sillä niitä ei väentungoksen läpi saa tuotua.
8) Jääkaappia. Kylmä vesi, mehu tai limppari tuntuu aina niin hyvältä kuumana päivänä matkan varrelta ostettuna. Perheellä ei sähköjen puutteen vuoksi ole vielä jääkaappi toiminnassa, joten kaikki on huoneenlämpöistä tai kuumaa. Tähän samaan kategoriaan sitten kuuluukin kylmien juomien lisäksi tuoreet vihannekset ja liha. Näitä ei ylipäänsä paljoa täällä viljellä. Lihaa on todella harvoin missään tarjolla ja vihannekset sekä kasvikset aina kypsennetään.
9) Kaiken edellä mainitun lisäksi kaipaan yksityisyyttä. Ohuet ikkunat ja vielä toistaiseksi ikkunattomat koristeholvit ovien yläpuolilla takaavat, että äänet kuuluvat talon sisältä ulos ja päinvastoin. Verhot peittävät vain osittain näkyvyyden sisälle, joten vaatteiden vaihto on usein oma operaationsa. On ihana päästä Suomeen takaisin, kun oven kiinni laittaessa myös äänet vaimenevat.
Seuraavaan kertaan!
Alisa
maanantai 26. helmikuuta 2018
sunnuntai 11. helmikuuta 2018
Kolme viikkoa takana, kymmenen edessä
Aika on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin täällä ihanaisen auringon alla!
Elämä alkaa olla jo aika arjen omaista, erilaisiin kulttuurillisiin eroihin on alkanut sopeutua ja jatkuvaan huomion keskipisteenä olemiseen tottua (vaikka raskasta se onkin!). Auringon antama energia on valtavaa ja olen saanut täällä ollessa aikaiseksi monia asioita, joista haaveilin Suomessa.
Opiskelumotivaatiota on ollut hurjasti ja olenkin organisoinut ja tehnyt tehtäviä parhaani mukaan, miten nyt nettiyhteydet ovat sitä sallineet. Treenaamisesta ja kehonhuollosta on myös tullut päivittäisiä/viikottaisia rutiineja.
Muiden vapaaehtoisten kanssa on ollut jonkin verran yhteisiä illanistujaisia leffan katselun ja kortin peluun merkeissä. Yhtenä iltana pääsimme opettelemaan myös afrikkalaista tanssia! Alkuperäinen kokoonpano on muokkautunut, kun kaksi uutta on tullut joukkoomme ja kolme lähtenyt. Ensi viikolla hyvästelemme jälleen yhden, kun huonetoverini palaa takaisin Japaniin.
Huonetoverin lähtö on saanut oman koti-ikävän nousemaan pintaan uudestaan, mutta samalla se on rohkaissut minua toimimaan tilanteissa yksin, joissa aiemmin olen turvautunut hänen apuunsa. Yksi näistä on ollut daladala-kyydit eli paikallisella bussilla kulkeminen. Tällä viikolla vihdoin uskaltauduin yksin daladalan kyytiin ja hyvinhän se meni. Onneksi työpaikalla kuitenkin tulee olemaan toinen vapaaehtoinen, jonka kanssa kulkea matkaa.
Ihaninta täällä on ajattomuus ja kiireettömyys. Perheen seinällä tikittää kello, joka ei ole ajassaan, mutta enää se ei häiritse. On ihanaa, kun ei oikeastaan tarvitse stressata mistään vaan saa vain olla. Vaikka päivät tuntuvat usein pitkiltä, johtuen siitä, että usein heräilee jo siinä 5-6 välillä (ilman herätyskelloa!), silti aika kuluu nopeasti. Nämä kuluneet kolme viikkoa, jotka kohta olen täällä ollut, ovatkin vierähtäneet nopeasti.
Tajusin vasta tänään päivitellessä kalenteriani, että matkaani on todellakin jäjellä enää 10 viikkoa! Päiviin mahtuu paljon tekemistä, kun herää aikaisin. Ja vaikka ei tekisi mitään, aika kuluu nopeasti, tässä ajattomuuden fiiliksessä. Vastaavasti unikin tulee aikaisin. Viimeistään kymmeneltä on päästävä lepuuttamaan silmiä. Toisin sanoen heti illallisen jälkeen, vatsa täynnä, unten maille. Illalla usein onkin niin väsynyt, että pään painuessa tyynyyn olen saman tien unessa.
Kolmen ensimmäisen viikon aikana on tullut opittua myös asioita enemmän tai vähemmän kantapään kautta. Tässä pientä vinkkilistaa muille matkaajille:
-Pistokkeet ovat samanlaisia kuin Isossa-Britanniassa eli kolme piikkisiä, varaudu siis oikeanlaisella laturilla tai adapterilla
-Lipokkaat ovat hyvät kengät, mutta todella pitkiin kävelyihin ei parhaat mahdolliset, kaikkeen kuitenkin tottuu
-Jos ostat kenkiä ennen reissuun lähtöä, osta kokoa liian isot! Jalat ovat turvoksissa ainakin alkumatkasta
-Valkoiset ja mustat vaatteet ovat huono valinta, värilliset parempia. Valkoinen värjäytyy hiestä ja musta aurinkorasvasta
-Älä osta paljoa vaatetta Suomesta, Tansaniassa on naurettavan halpaa, joten jätä shoppailu tänne
-Jonkinlainen pyyhe tai liina kannattaa pitää mukana hien pyyhkimistä varten, hikeä nimittäin pukkaa enemmän ku tarpeeks
-Jos et hikoile, et ole juonut tarpeeksi. Jos juot Suomessa 2 litraa niin vähintäänkin tuplaa tuo määrä Tansaniassa.
-Deodorantin voit unohtaa, lyhytkin matka, niin teho pettää. Ja sitä hikeä tulee jokaisesta iho huokosesta, joten se deodorantti kainaloissa ei juurikaan auta!
-NAISET! Rintsikat voi unohtaa myös, turhaa hiostusta ja paikallisetkit suosivat luonnollisuutta! Lisäksi kuumuudesta johtuva jatkuva pieni turvotus sai ainakin minulla rintsikat painamaan niin ilkeästi kaaritukien kohdalta, että käytön jatkaminen olisi ennen pitkään rikkonut ihon. Ainut vaihtoehto on urheiluliivit, jos jotain haluaa paidan alle laittaa.
-Varaa mukaan haavanhoitotarpeita, erityisesti rakkuloiden hoitoon tarvittavia tarpeita
-Aloevera pohjaiset tuotteet ovat paras ystäväsi, rauhoittaa niin ötökän puremat, auringon herkistämän ihon kuin haavat/rakkulat!
-Valkoisena naisena saat paljon huomiota, käytä asemasi oikein, mutta älä anna vääränlaisia viestejä paikallisille!
-Lähde matkaan ennakkoluulottomasti, olitpa sittem kuullut mitä tahansa tai nähnyt kuvia/videoita, kaikki riippuu siitä mihin matkallasi joudut/uskaltaudut, että millaiset olosuhteet ympärilläsi vallitsee
-Hygieniaolot eivät todellakaan ole lähelläkään Suomen tasoa, mutta maalaisjärjellä selviää pitkälle!
Seuraavaan kertaan,
Alisa
Elämä alkaa olla jo aika arjen omaista, erilaisiin kulttuurillisiin eroihin on alkanut sopeutua ja jatkuvaan huomion keskipisteenä olemiseen tottua (vaikka raskasta se onkin!). Auringon antama energia on valtavaa ja olen saanut täällä ollessa aikaiseksi monia asioita, joista haaveilin Suomessa.
Opiskelumotivaatiota on ollut hurjasti ja olenkin organisoinut ja tehnyt tehtäviä parhaani mukaan, miten nyt nettiyhteydet ovat sitä sallineet. Treenaamisesta ja kehonhuollosta on myös tullut päivittäisiä/viikottaisia rutiineja.
Muiden vapaaehtoisten kanssa on ollut jonkin verran yhteisiä illanistujaisia leffan katselun ja kortin peluun merkeissä. Yhtenä iltana pääsimme opettelemaan myös afrikkalaista tanssia! Alkuperäinen kokoonpano on muokkautunut, kun kaksi uutta on tullut joukkoomme ja kolme lähtenyt. Ensi viikolla hyvästelemme jälleen yhden, kun huonetoverini palaa takaisin Japaniin.
Huonetoverin lähtö on saanut oman koti-ikävän nousemaan pintaan uudestaan, mutta samalla se on rohkaissut minua toimimaan tilanteissa yksin, joissa aiemmin olen turvautunut hänen apuunsa. Yksi näistä on ollut daladala-kyydit eli paikallisella bussilla kulkeminen. Tällä viikolla vihdoin uskaltauduin yksin daladalan kyytiin ja hyvinhän se meni. Onneksi työpaikalla kuitenkin tulee olemaan toinen vapaaehtoinen, jonka kanssa kulkea matkaa.
Ihaninta täällä on ajattomuus ja kiireettömyys. Perheen seinällä tikittää kello, joka ei ole ajassaan, mutta enää se ei häiritse. On ihanaa, kun ei oikeastaan tarvitse stressata mistään vaan saa vain olla. Vaikka päivät tuntuvat usein pitkiltä, johtuen siitä, että usein heräilee jo siinä 5-6 välillä (ilman herätyskelloa!), silti aika kuluu nopeasti. Nämä kuluneet kolme viikkoa, jotka kohta olen täällä ollut, ovatkin vierähtäneet nopeasti.
Tajusin vasta tänään päivitellessä kalenteriani, että matkaani on todellakin jäjellä enää 10 viikkoa! Päiviin mahtuu paljon tekemistä, kun herää aikaisin. Ja vaikka ei tekisi mitään, aika kuluu nopeasti, tässä ajattomuuden fiiliksessä. Vastaavasti unikin tulee aikaisin. Viimeistään kymmeneltä on päästävä lepuuttamaan silmiä. Toisin sanoen heti illallisen jälkeen, vatsa täynnä, unten maille. Illalla usein onkin niin väsynyt, että pään painuessa tyynyyn olen saman tien unessa.
Kolmen ensimmäisen viikon aikana on tullut opittua myös asioita enemmän tai vähemmän kantapään kautta. Tässä pientä vinkkilistaa muille matkaajille:
-Pistokkeet ovat samanlaisia kuin Isossa-Britanniassa eli kolme piikkisiä, varaudu siis oikeanlaisella laturilla tai adapterilla
-Lipokkaat ovat hyvät kengät, mutta todella pitkiin kävelyihin ei parhaat mahdolliset, kaikkeen kuitenkin tottuu
-Jos ostat kenkiä ennen reissuun lähtöä, osta kokoa liian isot! Jalat ovat turvoksissa ainakin alkumatkasta
-Valkoiset ja mustat vaatteet ovat huono valinta, värilliset parempia. Valkoinen värjäytyy hiestä ja musta aurinkorasvasta
-Älä osta paljoa vaatetta Suomesta, Tansaniassa on naurettavan halpaa, joten jätä shoppailu tänne
-Jonkinlainen pyyhe tai liina kannattaa pitää mukana hien pyyhkimistä varten, hikeä nimittäin pukkaa enemmän ku tarpeeks
-Jos et hikoile, et ole juonut tarpeeksi. Jos juot Suomessa 2 litraa niin vähintäänkin tuplaa tuo määrä Tansaniassa.
-Deodorantin voit unohtaa, lyhytkin matka, niin teho pettää. Ja sitä hikeä tulee jokaisesta iho huokosesta, joten se deodorantti kainaloissa ei juurikaan auta!
-NAISET! Rintsikat voi unohtaa myös, turhaa hiostusta ja paikallisetkit suosivat luonnollisuutta! Lisäksi kuumuudesta johtuva jatkuva pieni turvotus sai ainakin minulla rintsikat painamaan niin ilkeästi kaaritukien kohdalta, että käytön jatkaminen olisi ennen pitkään rikkonut ihon. Ainut vaihtoehto on urheiluliivit, jos jotain haluaa paidan alle laittaa.
-Varaa mukaan haavanhoitotarpeita, erityisesti rakkuloiden hoitoon tarvittavia tarpeita
-Aloevera pohjaiset tuotteet ovat paras ystäväsi, rauhoittaa niin ötökän puremat, auringon herkistämän ihon kuin haavat/rakkulat!
-Valkoisena naisena saat paljon huomiota, käytä asemasi oikein, mutta älä anna vääränlaisia viestejä paikallisille!
-Lähde matkaan ennakkoluulottomasti, olitpa sittem kuullut mitä tahansa tai nähnyt kuvia/videoita, kaikki riippuu siitä mihin matkallasi joudut/uskaltaudut, että millaiset olosuhteet ympärilläsi vallitsee
-Hygieniaolot eivät todellakaan ole lähelläkään Suomen tasoa, mutta maalaisjärjellä selviää pitkälle!
Seuraavaan kertaan,
Alisa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)