Halpaa hupia reissu ei todellakaan ollut. Eniten reissussa maksoi valmistelut ja siihen liittyvät kulut. Kulut-postauksia tulee yhteensä neljä: ennen reissua, reissun aikana, reissun jälkeen ja yhteenveto. Pyrin käsittelemään mahdollisimman tarkasti postauksissa kaikkea, mihin reissussa kului rahaa. Oli kyse sitten pakollisista menoista tai omista valinnoista.
Ennen reissua menee valtavasti rahaa ja kannattaakin miettiä kaikkia mahollisia keinoja, joilla vähentää rahan menoa. Kilpailuta vakuutusta, käytä halpalentoyhtiötä, osta isoja paketteja itsehoitolääkkeitä..
PAKOLLISET HANKINNAT:
passi 48€
passikuvat 15€
menopaluuliput 670€
viisumi 200€ (Tansanian lentokentältä, business-viisumi)
matkavakuutus 120€ (Dr. Walter)
kuljetus kentälle, nettitarjouslippu 12€
Allianssin osallistumismaksu 330€
maksu vapaaehtoisjärjestölle 900€ (300€/kk)
rikosrekisteriote 12€
lääkärikäynti 30€
kansainvälinen rokotekortti 2-5€ (ei oltu lääkärilaskuun merkitty erikseen)
henk.koht.lääkkeet 70€
malarialääkitys 39€ x3
hepatiitti A 40€
hepatiitti B 53€ x2
kolerarokote 31€
meningokokkirokote 63€
lavantautirokote 34€
keltakuumerokote 57€
OMAN HARKINNAN MUKAAN:
kuumemittari 6€
kyypakkaus 8€
aurinkorasva 50+ 15€
käsidesi 50ml 2€
panadol 30kpl 8€
ibumax 30kpl 4€
silmätippoja, 10ml pullo 16€
antihistamiini (30kpl/pkt) 8€
maitohappobakteeri (100kpl/pkt) 20€ x2
nenäsuihke 9€
LISÄKSI:
alulakana kumipohjalla/patjansuojus 10€
hyttysverkko 20€
taskulamppu, laturilla 20€
laturi tai adapteri 20€
pussilakanasetti 10€
tyyny 10€
kynsienhoitosetti 10€
aloeverageeli 20€
bepanthen 30g 7€
Näiden lisäksi, jos varoja on tai nurkista löytyy ylimääräisiä tavaroita, jotka mahtuvat matkatavaroiden sekaan: tuliaisia isäntäperheelle, lahjoitettavaa projektille, matkatekemistä... Itse esimerkiksi vein isäntäperheelleni Suomi-magneetin ja Suomi-kirjasen. Lisäksi piirustusvälineitä päiväkodille, jossa projektini toteutettiin. Matkatekemiseksi otin sanaristikkoa ja lukemista.
HUOM! Muistathan ottaa huomioon tuotteita ostaessasi, että niin ruumaan menevässä kuin käsimatkatavaroissa on nestemäärärajoitukset. Mieti siis tarkkaan minkä kokoisia puteleita ostelet matkallesi!
Näistä kaikista tuli siis kaiken kaikkiaan: 2770€. Hinnat on otettu sen mukaan, mitä verkkokaupat näyttää halvimmiksi vaihtoehdoiksi ja hinnat on pyöristettyy lähimpään täyteen euroon. Huomioithan myös, että hintoihin vaikuttaa, kuinka paljon haluat esimerkiksi särkylääkkeitä hankkia matkalle.
Rahan menoa ei voi estää,
Alisa
torstai 3. toukokuuta 2018
tiistai 17. huhtikuuta 2018
Perhe-elämää
Tansanialainen elämtyyli on rauhallista ja kiireetöntä. Tämä näkyy myös perhe-elämässä. Vaikka oikeastaan koko ajan joku tekee jotakin, ei asioita tehdä vauhdilla tai paniikissa niin kuin usein Suomessa.
Viikolla vanhemmat ovat töissä ja perheen pienimpiä hoitaa perheen naispuoleinen kotiapulainen.
Minun perheessäni äiti tekee piiiiitkiä päiviä sairaanhoitajana. Hän lähtee viiden jälkeen ja palaa usein vasta lähempänä kymmentä. Isä tekee lyhempää päivää joustavalla aikataululla. Työaika hänellä sijoittuu kello yhdeksän ja kello 18 välille. Hyvin harvoin hän palaa vasta kuuden jälkeen töistä.
Perheelläni on kaksi lasta. Poika ja tyttö. Poika on kuusi vuotias ja käy yksityistä päiväkotia. Hän lähtee kouluun seitsemän aikaan ja palaa kotiin kello 14 jälkeen. Tyttö on noin 1,5-vuotias ja on vielä koko päiväisesti kotona. Menee vuoden päästä päiväkotiin. Tyttö ei vielä puhu, mutta on todella fiksu ikäisekseen. Poika on aika levoton sielu, mutta fiksu silloin, kun jaksaa keskittyä.
Perheen äidin sisko toimii toisena apulaisena talossa. Lasten hoitamisen lisäksi hän huolehtii siivouksesta, ruuanlaitosta, pyykeistä ja muista "naisten hommista". Toinen apulainen on mies, joka ei käsittääkseni ole mitään sukua perheelle. Hän hoitaa puolestaan "miesten työt" eli raskaammat, fyysiset hommat, kuten kasvimaanhoito, nurmen leikkaus, kauppareissut ja kanojen hoito. Sisar asuu kanssani samassa huoneessa, mutta miehellä on erillinen asuinrakennus eikä hänellä ilmeisesti ole lupaa tulla sisälle perheen taloon. Ainakaan en ole tähän mennessä hänen nähnyt astuvan sisälle taloon vaan ruoka ja juoma tarjoillaan hänelle ulos.
Lapset ovat hyvin itsenäisiä ja leikkivät pääsääntöisesti yksin tai yhdessä. Vain harvoin vanhemmat ottavat osaa leikkeihin. Minä puolestani olen ollut aktiivisesti mukana lasten leikeissä ja meillä onkin olkut oikein hauskaa! En tiedä olenko saanut annettua hiukan vaikutteita, sillä tuntuu, että vanhempien ja apulaisten osallistuminen lasten leikkeihin on lisääntynyt vähitellen täällä oloni aikana.
En tiedä muista perheistä, mutta minun perheessäni puhutaan paljon. Erityisesti viikolla äidin palattua töistä, puheensorina jatkuu sinne asti, kunnes hiljennytään nukkumaan. Aikuiset keskustelevat swahiliksi, mutta usein lasten kanssa puhuessaan he keskustelevat englanniksi. Näkee siis, kuinka tärkeänä englannin kielen oppimista täällä pidetään. Perheeni vanhemmat puhuvat ihan ok englantia, tosin aksentti heillä on niin voimakas, että joskus on vaikeuksia saada selvää. Perheen poika puhuu englantia todella hyvin, häntä ymmärtää kyllä hyvin, mutta toisinaan lauseissa ei ole mitään järkeä! 😀
Päivärytmi on hyvin erilainen kuin suomalaisissa perheissä. Aamupala syödään kello seitsemän ja kymmenen välillä. Lounas on iltapäivällä kahden kolmen aikoihin ja päivällinen/illallinen syödään aikaisintaan kahdeksan aikaan. Eli vain kolme ateriaa päivässä. Aamupala koostuu leivästä ja teestä, lapsilla lisäksi puuroa. Pääateriat koostuvat yleensä riisistä ja pavuista. Lisäksi voi olla lihaa tai kalaa sekä paistettua kaalta. Joskus riisin lisäksi voi olla pastaa tai perinteistä tansanialaista ruokaa, ugalia. Eri aterioiden välillä lapset saavat pieniä välipaloja, joka on useimmiten leipää, pienillä lapsilla maitoa. Ennen ateriaa tai aterian aikana lapset eivät saa juoda ja aikuisetkin juovat aterian aikana vain harvoin. Annoskoot ovat valtavia ja perheen poika syö jopa suurempia annoksia kuin minä!
Lasten päiväuniaika vaihtelee. Yleensä ainakin pienimmäinen menee lounaan jälkeen unille. Viikolla poika ei nuku päiväunia vaan yleensä läksyjen tekoon on ryhdyttävä syönnin jälkeen. Tosin, jos isä ei ole kotona, syö poika viiteen kuuten asti lounastaan ja rupeaa sen jälkeen leikkimään. Tällöin läksyt tehdään silmät ristissä illallisen jälkeen tai juuri ennen illallista. Viikonloppuisin myös poika nukkuu pääsääntöisesti päikkärit, yleensä klo 17-19. Eli todella myöhään. Usein hän kuitenkin jo pilkkii illallisen aikaan ja menee tyytyväisenä syönnin jälkeen unille. Minun villi veikkaukseni on, että perheeni elämä ja päivärytmi vastaa hyvin pitkälti jokaista tansanialaista perhettä.
Elinolosuhteet on sitten toinen seikka. Minun perheeni on keskivertoista varakkaampi. Heillä on upea talo, täysin sisustettu koti ja kaksi apulaista. Myös oma auto löytyy, tosin en ole kertaakaan sitä nähnyt vielä liikenteessä. Talo tosin on vielä keskeneräinen. Ei ielä juoksevaa vettä tai sähköliittymää. Vierashuoneesta puuttuu myös välikatto. Puutarha on vielä alkutekijöissä ja pihatyöt kesken. Kuitenkin he ilmeisesti harkitsevat toisen tontin ostoa, että saisivat toisen talon vähän kuin loma-asunnoksi. Tansaniassa tuloerot ovat kuitenkin valtavia, kuten koko Afrikassa, joten on muistettava, ettei kaikilla mene yhtä hyvin.
Minun perheessäni äiti tekee piiiiitkiä päiviä sairaanhoitajana. Hän lähtee viiden jälkeen ja palaa usein vasta lähempänä kymmentä. Isä tekee lyhempää päivää joustavalla aikataululla. Työaika hänellä sijoittuu kello yhdeksän ja kello 18 välille. Hyvin harvoin hän palaa vasta kuuden jälkeen töistä.
Perheelläni on kaksi lasta. Poika ja tyttö. Poika on kuusi vuotias ja käy yksityistä päiväkotia. Hän lähtee kouluun seitsemän aikaan ja palaa kotiin kello 14 jälkeen. Tyttö on noin 1,5-vuotias ja on vielä koko päiväisesti kotona. Menee vuoden päästä päiväkotiin. Tyttö ei vielä puhu, mutta on todella fiksu ikäisekseen. Poika on aika levoton sielu, mutta fiksu silloin, kun jaksaa keskittyä.
Perheen äidin sisko toimii toisena apulaisena talossa. Lasten hoitamisen lisäksi hän huolehtii siivouksesta, ruuanlaitosta, pyykeistä ja muista "naisten hommista". Toinen apulainen on mies, joka ei käsittääkseni ole mitään sukua perheelle. Hän hoitaa puolestaan "miesten työt" eli raskaammat, fyysiset hommat, kuten kasvimaanhoito, nurmen leikkaus, kauppareissut ja kanojen hoito. Sisar asuu kanssani samassa huoneessa, mutta miehellä on erillinen asuinrakennus eikä hänellä ilmeisesti ole lupaa tulla sisälle perheen taloon. Ainakaan en ole tähän mennessä hänen nähnyt astuvan sisälle taloon vaan ruoka ja juoma tarjoillaan hänelle ulos.
Lapset ovat hyvin itsenäisiä ja leikkivät pääsääntöisesti yksin tai yhdessä. Vain harvoin vanhemmat ottavat osaa leikkeihin. Minä puolestani olen ollut aktiivisesti mukana lasten leikeissä ja meillä onkin olkut oikein hauskaa! En tiedä olenko saanut annettua hiukan vaikutteita, sillä tuntuu, että vanhempien ja apulaisten osallistuminen lasten leikkeihin on lisääntynyt vähitellen täällä oloni aikana.
En tiedä muista perheistä, mutta minun perheessäni puhutaan paljon. Erityisesti viikolla äidin palattua töistä, puheensorina jatkuu sinne asti, kunnes hiljennytään nukkumaan. Aikuiset keskustelevat swahiliksi, mutta usein lasten kanssa puhuessaan he keskustelevat englanniksi. Näkee siis, kuinka tärkeänä englannin kielen oppimista täällä pidetään. Perheeni vanhemmat puhuvat ihan ok englantia, tosin aksentti heillä on niin voimakas, että joskus on vaikeuksia saada selvää. Perheen poika puhuu englantia todella hyvin, häntä ymmärtää kyllä hyvin, mutta toisinaan lauseissa ei ole mitään järkeä! 😀
Päivärytmi on hyvin erilainen kuin suomalaisissa perheissä. Aamupala syödään kello seitsemän ja kymmenen välillä. Lounas on iltapäivällä kahden kolmen aikoihin ja päivällinen/illallinen syödään aikaisintaan kahdeksan aikaan. Eli vain kolme ateriaa päivässä. Aamupala koostuu leivästä ja teestä, lapsilla lisäksi puuroa. Pääateriat koostuvat yleensä riisistä ja pavuista. Lisäksi voi olla lihaa tai kalaa sekä paistettua kaalta. Joskus riisin lisäksi voi olla pastaa tai perinteistä tansanialaista ruokaa, ugalia. Eri aterioiden välillä lapset saavat pieniä välipaloja, joka on useimmiten leipää, pienillä lapsilla maitoa. Ennen ateriaa tai aterian aikana lapset eivät saa juoda ja aikuisetkin juovat aterian aikana vain harvoin. Annoskoot ovat valtavia ja perheen poika syö jopa suurempia annoksia kuin minä!
Lasten päiväuniaika vaihtelee. Yleensä ainakin pienimmäinen menee lounaan jälkeen unille. Viikolla poika ei nuku päiväunia vaan yleensä läksyjen tekoon on ryhdyttävä syönnin jälkeen. Tosin, jos isä ei ole kotona, syö poika viiteen kuuten asti lounastaan ja rupeaa sen jälkeen leikkimään. Tällöin läksyt tehdään silmät ristissä illallisen jälkeen tai juuri ennen illallista. Viikonloppuisin myös poika nukkuu pääsääntöisesti päikkärit, yleensä klo 17-19. Eli todella myöhään. Usein hän kuitenkin jo pilkkii illallisen aikaan ja menee tyytyväisenä syönnin jälkeen unille. Minun villi veikkaukseni on, että perheeni elämä ja päivärytmi vastaa hyvin pitkälti jokaista tansanialaista perhettä.
Elinolosuhteet on sitten toinen seikka. Minun perheeni on keskivertoista varakkaampi. Heillä on upea talo, täysin sisustettu koti ja kaksi apulaista. Myös oma auto löytyy, tosin en ole kertaakaan sitä nähnyt vielä liikenteessä. Talo tosin on vielä keskeneräinen. Ei ielä juoksevaa vettä tai sähköliittymää. Vierashuoneesta puuttuu myös välikatto. Puutarha on vielä alkutekijöissä ja pihatyöt kesken. Kuitenkin he ilmeisesti harkitsevat toisen tontin ostoa, että saisivat toisen talon vähän kuin loma-asunnoksi. Tansaniassa tuloerot ovat kuitenkin valtavia, kuten koko Afrikassa, joten on muistettava, ettei kaikilla mene yhtä hyvin.
maanantai 16. huhtikuuta 2018
Tansanialainen päiväkoti
Olen täällä Tansaniassa tosiaan vapaaehtoistyössä. Projekti, johon osallistun, on avustamista paikallisessa päiväkodissa. Projektiin osallistuminen on myös osa opintojani, kahdellakin tavalla.
Alkujaan lähdin tähän vain sillä, että halusin jotain uudenlaista kokemusta maailmalta. Uusia näkökulmia, itsensä löytämistä, suomalaisuuden arvostamista. Ne oli tavoitteet lähtiessä. Kun reissun sai vielä yhdistettyä opintoihin niin, että se kuittaisi toisen työharjoitteluni ja olisi koulun tukema rahallisesti, oli päätös lähdöstä suhteellisen helppo.
Projekti on siis toinen työharjoittelu sosionominopinnoissani, mutta matkan varrella siitä muodostui jotain muutakin; moniammatillinen hanketyö. Opintoihini kuuluu kyseinen opintojakso ja vähän mutkan kautta päädyin vaihtoehtoon, että päiväkoti olisi osana tätä hanketta. Perinteinen tansanialainen päiväkoti on aikuismäärältään pieni, mutta lapsimäärältään suuri. Esimerkiksi minun päiväkotini toimii kolmen aikuisen voimin, mutta lapsia on jo lähemmäs 70! Suomessa siis on ihan turha valittaa liian suurista ryhmistä! :D
Lapsijoukko on jakautunut kolmeen ryhmään. Nuorimmaiset muodostavat Baby Classin, jossa nuorimmaiset ovat noin pari vuotiaita ja vanhimmat 3-4-vuotiaita. Yksi aikuinen ja kolmisenkymmentä lasta on tässä ryhmässä. Toinen ryhmä on Middle Class. Tässä ryhmässä on 3-4-vuotiaita. Jälleen yksi aikuinen, mutta "vain" parisenkymmentä lasta. Kolmas ryhmä on Top Class. Tämä luokka koostuu pääosin 5-6-vuotiaista eli on esiluokkaryhmä. Jälleen yksi aikuinen ja parisenkymmentä lasta. Yksi aikuisista on päiväkodin johtaja. Hänen vastuuryhmänsä on Middle Class, joten hänen joutuessa hoitamaan johtajan tehtäviä, liittyy Middle Class joko Baby tai Top Classin tunneille. Ikäjalaumaa ryhmissä kuitenkin on, sillä lapset sijoittuvat ryhmiin enemmän kehitysasteensa perusteella kuin ikäänsä perusteella.
Jos olit tarkkana lukiessasi huomasit, että lapset on jaettu "luokkiin". Tämä johtuu siitä, että perinteinen päiväkoti täällä, valmistelee lapsen kouluelämään heti pienestä pitäen. Täällä ei siis päiväkodeissa lapset leiki kotia tai lue aikuisen kanssa kirjaa, vaan 8-16 lasketaan matikkaa, opetellaan numeroita, harjoitellaan kirjoittamista, opetellaan kirjaimia ja aakkosia, sekä harjoitellaan oikeaoppista värittämistä. Oppituntien väleissä lauletaan ja leikitään pieniä hetkiä. Top Classillä on opetusta koko päivän, mutta Baby ja Middle Class käyvät päiväunille ruokailun jälkeen noin kahden maissa.
Monet päiväkodit toimivat paikallisten voimalla. Päiväkoti ei siis tarkoita täällä automaattisesti ammattimaista varhaiskasvatusta. Päiväkoti, jossa minä olen, onkin alkujaan perustettu kyseiselle asuinalueelle juuri siksi, että lapset saisivat ammattilaisten ohjaamaa opetusta. Kaikki kolme opettajaa ovat siis koulutettuja.
Tansaniaan on vähitellen alkanut rantautumaan päiväkotimalli, joka Suomessakin tunnetaan. Kehitys on kuitenkin hidasta, sillä opiskelu on kallista, päiväkodissa työskentely ei takaa välttämättä tuloja ja vanhemmilla on edelleen perinteiset odotukset päiväkodin toiminnasta. Päiväkotini tavoitteena onkin, että toiminta vähitellen muutettaisiin ja päiväkoti olisi jonain päivänä virallinen montessoripäiväkoti.
Tähän liittyy tämä hanketyön opintojaksoni. Parin luokkakaverin kanssa lähdemme hankkimaan varoja, jotta päiväkoti saisi montessorivälineitä hankittua. Vaikka päiväkoti tarvitsisi rahaa moneen muuhunkin asiaan, kuten opettajien palkkoihin, ruokaan ja rakennusten viimeistelyyn, koin, että montessorovälineiden hankinta olisi kuitenkin se ensisijainen hankekohde päiväkodin eteenpäin viemiseksi.
Työskentely tansanialaisessa päiväkodissa on avannut silmäni tajuamaan miten hyvin asiat Suomessa todellisuudessa on. Meillä on varmat tulot joka kuukausi, lapset ainakin pääasiassa tottelevat hoitajia, ryhmät ovat oikeasti minimaalisen pieniä ja työpäivän jälkeen on aikaa sekä energiaa touhuta vielä kotonakin. Ja se joka tässä vaiheessa ajattelee, että näin ei ole, että suomalainen päiväkotisysteemi on huono niin on todellakin aika ostaa liput Afrikkaan ja vähän saada uutta näkökulmaa asioihin.
Suomessa on jo totuttu niin hyvään, että mikään ei ole tarpeeksi hyvä. Ja todellisuus nyt vain on se, että ihan sama miten systeemi vuosien varrella muuttuu, niin ei siitä koskaan täydellistä tule. Miksi? Koska suurin tekijä, johon yksikään työntekijä tai päättäjä ei voi vaikuttaa, on ne lapset siellä töissä! Ihan sama onko ryhmässä 5 lasta tai 50 lasta, tulee päiviä, jolloin lapsella/lapsilla on huono päivä, jonka seurauksena olet lopenuupunut kotiin päästyäsi. Sitten on niitä päiviä, jotka saavat sinut hymyilemään vielä vuosienkin päästä! Nauti siis siitä, että palkkapäivänä tiedät saavasi täyden palkan, saat ostettua perheellesi ruokaa, saat asua viimeistellyssä kodissa ja päivän päätteeksi voit valita lähdetkö lenkille, leffaan vai loikoiletko sohvalla. Sitten vielä yksi lisä, joka meillä Suomessa on hyvin. Täällä Tansaniassa jokainen työntekijä tulee töihin kello seitsemäksi ja työpäivä päättyy neljän ja viiden välillä sitten, kun lapset on haettu ja luokkahuoneet siivottu. Ei ole porrastettuja työvuoroja tai lyhempiä päiviä. Ole siis kiitollinen siitä, että sinulla niitä on!
Alkujaan lähdin tähän vain sillä, että halusin jotain uudenlaista kokemusta maailmalta. Uusia näkökulmia, itsensä löytämistä, suomalaisuuden arvostamista. Ne oli tavoitteet lähtiessä. Kun reissun sai vielä yhdistettyä opintoihin niin, että se kuittaisi toisen työharjoitteluni ja olisi koulun tukema rahallisesti, oli päätös lähdöstä suhteellisen helppo.
Projekti on siis toinen työharjoittelu sosionominopinnoissani, mutta matkan varrella siitä muodostui jotain muutakin; moniammatillinen hanketyö. Opintoihini kuuluu kyseinen opintojakso ja vähän mutkan kautta päädyin vaihtoehtoon, että päiväkoti olisi osana tätä hanketta. Perinteinen tansanialainen päiväkoti on aikuismäärältään pieni, mutta lapsimäärältään suuri. Esimerkiksi minun päiväkotini toimii kolmen aikuisen voimin, mutta lapsia on jo lähemmäs 70! Suomessa siis on ihan turha valittaa liian suurista ryhmistä! :D
Lapsijoukko on jakautunut kolmeen ryhmään. Nuorimmaiset muodostavat Baby Classin, jossa nuorimmaiset ovat noin pari vuotiaita ja vanhimmat 3-4-vuotiaita. Yksi aikuinen ja kolmisenkymmentä lasta on tässä ryhmässä. Toinen ryhmä on Middle Class. Tässä ryhmässä on 3-4-vuotiaita. Jälleen yksi aikuinen, mutta "vain" parisenkymmentä lasta. Kolmas ryhmä on Top Class. Tämä luokka koostuu pääosin 5-6-vuotiaista eli on esiluokkaryhmä. Jälleen yksi aikuinen ja parisenkymmentä lasta. Yksi aikuisista on päiväkodin johtaja. Hänen vastuuryhmänsä on Middle Class, joten hänen joutuessa hoitamaan johtajan tehtäviä, liittyy Middle Class joko Baby tai Top Classin tunneille. Ikäjalaumaa ryhmissä kuitenkin on, sillä lapset sijoittuvat ryhmiin enemmän kehitysasteensa perusteella kuin ikäänsä perusteella.
Jos olit tarkkana lukiessasi huomasit, että lapset on jaettu "luokkiin". Tämä johtuu siitä, että perinteinen päiväkoti täällä, valmistelee lapsen kouluelämään heti pienestä pitäen. Täällä ei siis päiväkodeissa lapset leiki kotia tai lue aikuisen kanssa kirjaa, vaan 8-16 lasketaan matikkaa, opetellaan numeroita, harjoitellaan kirjoittamista, opetellaan kirjaimia ja aakkosia, sekä harjoitellaan oikeaoppista värittämistä. Oppituntien väleissä lauletaan ja leikitään pieniä hetkiä. Top Classillä on opetusta koko päivän, mutta Baby ja Middle Class käyvät päiväunille ruokailun jälkeen noin kahden maissa.
Monet päiväkodit toimivat paikallisten voimalla. Päiväkoti ei siis tarkoita täällä automaattisesti ammattimaista varhaiskasvatusta. Päiväkoti, jossa minä olen, onkin alkujaan perustettu kyseiselle asuinalueelle juuri siksi, että lapset saisivat ammattilaisten ohjaamaa opetusta. Kaikki kolme opettajaa ovat siis koulutettuja.
Tansaniaan on vähitellen alkanut rantautumaan päiväkotimalli, joka Suomessakin tunnetaan. Kehitys on kuitenkin hidasta, sillä opiskelu on kallista, päiväkodissa työskentely ei takaa välttämättä tuloja ja vanhemmilla on edelleen perinteiset odotukset päiväkodin toiminnasta. Päiväkotini tavoitteena onkin, että toiminta vähitellen muutettaisiin ja päiväkoti olisi jonain päivänä virallinen montessoripäiväkoti.
Tähän liittyy tämä hanketyön opintojaksoni. Parin luokkakaverin kanssa lähdemme hankkimaan varoja, jotta päiväkoti saisi montessorivälineitä hankittua. Vaikka päiväkoti tarvitsisi rahaa moneen muuhunkin asiaan, kuten opettajien palkkoihin, ruokaan ja rakennusten viimeistelyyn, koin, että montessorovälineiden hankinta olisi kuitenkin se ensisijainen hankekohde päiväkodin eteenpäin viemiseksi.
Työskentely tansanialaisessa päiväkodissa on avannut silmäni tajuamaan miten hyvin asiat Suomessa todellisuudessa on. Meillä on varmat tulot joka kuukausi, lapset ainakin pääasiassa tottelevat hoitajia, ryhmät ovat oikeasti minimaalisen pieniä ja työpäivän jälkeen on aikaa sekä energiaa touhuta vielä kotonakin. Ja se joka tässä vaiheessa ajattelee, että näin ei ole, että suomalainen päiväkotisysteemi on huono niin on todellakin aika ostaa liput Afrikkaan ja vähän saada uutta näkökulmaa asioihin.
Suomessa on jo totuttu niin hyvään, että mikään ei ole tarpeeksi hyvä. Ja todellisuus nyt vain on se, että ihan sama miten systeemi vuosien varrella muuttuu, niin ei siitä koskaan täydellistä tule. Miksi? Koska suurin tekijä, johon yksikään työntekijä tai päättäjä ei voi vaikuttaa, on ne lapset siellä töissä! Ihan sama onko ryhmässä 5 lasta tai 50 lasta, tulee päiviä, jolloin lapsella/lapsilla on huono päivä, jonka seurauksena olet lopenuupunut kotiin päästyäsi. Sitten on niitä päiviä, jotka saavat sinut hymyilemään vielä vuosienkin päästä! Nauti siis siitä, että palkkapäivänä tiedät saavasi täyden palkan, saat ostettua perheellesi ruokaa, saat asua viimeistellyssä kodissa ja päivän päätteeksi voit valita lähdetkö lenkille, leffaan vai loikoiletko sohvalla. Sitten vielä yksi lisä, joka meillä Suomessa on hyvin. Täällä Tansaniassa jokainen työntekijä tulee töihin kello seitsemäksi ja työpäivä päättyy neljän ja viiden välillä sitten, kun lapset on haettu ja luokkahuoneet siivottu. Ei ole porrastettuja työvuoroja tai lyhempiä päiviä. Ole siis kiitollinen siitä, että sinulla niitä on!
sunnuntai 15. huhtikuuta 2018
Sansibar osa 5
Kun hotellihuoneen seinät alkaa ahdistaa ja ranta kyllästyttää (tai palamisen vuoksi et voi sinne mennä), on aika käydä automaatilta kunnon tukku rahaa ja lähteä shoppailemaan!
Kivikaupunki, kuten varmaan mikä tahansa turistikohde tai isompi kauppakeskittymä, on todellinen shoppailijan paratiisi! Shoppailureissulle kannattaa ottaa paikallinen opas mukaan, sillä hinta paikalliselle on usein eri kuin valkoiselle turistille, joten tulet suurella todennäköisyydellä pääsemään halvemmalla oppaan kanssa kulkiessa.
Kivikaupungista löytyy jokaisen budjettiin sopivaa shoppailtavaa. Isoimmat kaupat eli niin sanotut turistikaupat ovat aivan pääkadun tuntumassa. Näistä löytyy huippulaadukkaat tuotteet sekä Tansanian oman jalokiven, tansaniitin, kera koristellut upeat korut. Turistikaupoissa hintataso siis on aika korkea ja totesin jo ekana päivänä, että täältä ei ostella mitään. Hintavertailuna otetaan vaikka se, että samanlaiset kengät, jotka ostin lähitorilta 10 000 eli vajaalla neljällä eurolla, maksoi turistikaupassa $45 eli noin 35€! Eli vähän on katetta tuotteissa.
Tuotteet ovat laadukkaita, vaikka ostaisit niitä paikallisten pikkuputiikeista. Kunhan tarkistat huolella tuotteen ennen ostopäätöstä niin saat ostettua laatua mistä vain. Monissa paikallisissa putiikeissa kaikki tuotteet on käsityötä. Oli kyse koruista, vaatteista, maalauksista tai puuveistoksista, ovat ne myyjön tai jonkun hänen perheensä/sukulaisensa kädenjälkeä. Monissa vaateputiikeissa voikin nähdä ompelijan tai neulojan ja korukaupassa yksi myyjistä saattaa valmistaa uusia koruja takahuoneessa.
Vaikka minulla olisi vara shoppailla näissä turistikaupoissa ja olisi vara ottaa turistikierrokset oikeista matkatoimistoista, suuntaisin ihan periaatteesta pikkuputiikkeihin ja nappaisin kadulta matkaani oppaan. Turismi on suurin tulo paikallisille, joten haluan tukea rahankulutuksellani mahdollisimman montaa paikallista. Kuitenkin, jos päättäisin ostaa tansaniittikoruja, suuntaisin ehdottomasti turistikaupppoihin, jotta varmasti saan sitä mitä luvataan. Seuraavalla reissullani taidankin kuluttaa rahani tansaniittikoruihin ja jättää muut shoppailut sikseen... 😍
lauantai 14. huhtikuuta 2018
Sansibar osa 4
Ihana Kivikaupunki! ❤
Ennen lähtöä minulle sanottiin, että teen virheen, kun aion viettää koko kaksi viikkoa Kivikaupungissa. Olisihan se ollut upeaa nähdä muitakin paikkoja, mutta kyllä täälläkin riittää nähtävää kahdeksi viikoksi, jos vain jaksaa kävellä edestakaisin.
Itse en siis juurikaan käynyt missään vaan ainoastaan kävelin oppaani kanssa ympäri sokkeloisia katuja samalla shoppaillen. Joka päivä huomio kiinnittyi johonkin uuteen. Itse rakastan historiaa huokuvia kohteita, joten Kivikaupunki oli minulle täydellinen kohde! Ja paljon jäi vielä varmasti näkemättä, vähintäänkin erilaiset museot, jotka odottavat minua, kun tulen tänne seuraavan kerran.
Itse en siis juurikaan käynyt missään vaan ainoastaan kävelin oppaani kanssa ympäri sokkeloisia katuja samalla shoppaillen. Joka päivä huomio kiinnittyi johonkin uuteen. Itse rakastan historiaa huokuvia kohteita, joten Kivikaupunki oli minulle täydellinen kohde! Ja paljon jäi vielä varmasti näkemättä, vähintäänkin erilaiset museot, jotka odottavat minua, kun tulen tänne seuraavan kerran.
perjantai 13. huhtikuuta 2018
Sansibar osa 3
Ennen Sansibarille lähtöä etsin tietoa kauniista hiekkarannoista. Ihan sama mistä luin, niin kaikkialla vakuuteltiin, ettei Kivikaupungista löytyisi näitä turistien kaipaamia valkoisia hiekkarantoja.
Kolmantena päivänä menimme oppaani kanssa nauttimaan ruokaa ja juomaa kivaan kahvilaan, joka sijaitsee merenrannalla. Ja mitä silmäni näkevätkään? Kaunis valkoinen hiekkaranta avautuu upeana näkymänä kahvilan terassilta! Matkaa hotellille ehkä puolisen kilometriä. Jos on varaa vähän korkeampi tasoiseen hotelliin, sijaitsee tuolla kyseisellä rannalla Serena Inn niminen hotelli, jonka ravintolan terassilta laskeutuu portaat suoraan rantahietikolle! Eli jos ei ole vara reissailla taksilla eikä bussilla reissaaminen innosta niin ei hätää, rannasta pääsee nauttimaan Kivikaupungissakin! Uskaltaudu seikkailemaan ympäri ämpäri äläkä luota sinisilmäisesti matkaoppaisiin, ei ne aina ole oikeassa!
Ensimmäinen rantapäivä johti palaneeseen ihoon. Erityisesti kasvoni paloivat pahasti. Ennen rannalle lähtöä tuli ne kuuluisat viimeiset sanat: "Ei mun tarvii kasvoihin laittaa aurinkorasvaa". En siis ole käyttänyt aurinkorasvoja käsivarsiin, hartioihin tai naamaan viimeiseen neljään viikkoon, joten ajattelin, että turha rasvata kasvoja. No ilmeisesti se valkoinen hiekka ja meri kimmottaa sitä säteilyä auringosta sen verran voimakkaasti, että rannalla kannattaa laittaa rasvaa reilusti joka puolelle! Ja lisäillä sitä säännöllisin väliajoin!
Kolmantena päivänä menimme oppaani kanssa nauttimaan ruokaa ja juomaa kivaan kahvilaan, joka sijaitsee merenrannalla. Ja mitä silmäni näkevätkään? Kaunis valkoinen hiekkaranta avautuu upeana näkymänä kahvilan terassilta! Matkaa hotellille ehkä puolisen kilometriä. Jos on varaa vähän korkeampi tasoiseen hotelliin, sijaitsee tuolla kyseisellä rannalla Serena Inn niminen hotelli, jonka ravintolan terassilta laskeutuu portaat suoraan rantahietikolle! Eli jos ei ole vara reissailla taksilla eikä bussilla reissaaminen innosta niin ei hätää, rannasta pääsee nauttimaan Kivikaupungissakin! Uskaltaudu seikkailemaan ympäri ämpäri äläkä luota sinisilmäisesti matkaoppaisiin, ei ne aina ole oikeassa!
Ensimmäinen rantapäivä johti palaneeseen ihoon. Erityisesti kasvoni paloivat pahasti. Ennen rannalle lähtöä tuli ne kuuluisat viimeiset sanat: "Ei mun tarvii kasvoihin laittaa aurinkorasvaa". En siis ole käyttänyt aurinkorasvoja käsivarsiin, hartioihin tai naamaan viimeiseen neljään viikkoon, joten ajattelin, että turha rasvata kasvoja. No ilmeisesti se valkoinen hiekka ja meri kimmottaa sitä säteilyä auringosta sen verran voimakkaasti, että rannalla kannattaa laittaa rasvaa reilusti joka puolelle! Ja lisäillä sitä säännöllisin väliajoin!
torstai 12. huhtikuuta 2018
Sansibar osa 2
Pitkään en ehtinyt Kivikaupungin kaduilla tallustella, kun seuraani liimautui paikallinen opas. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, niin apua tarjoavilla kuin myös näillä oppailla on usein rahan kiilto silmissä. En siis aluksi oikein innostunut tästä, hiukan suomalaiseen makuun, liian tuttavallisesta afrikkalaismiehestä. Mutta koska hän ei suostunut jättämään minua rauhaan, suostuin istahtamaan hetkeksi ja katselemaan erilaisia vaihtoehtoja, mitä Sansibarilla on tarjottavana. Tiedostaen sen, ettei minulla kuitenkaan olisi paljoa rahaa niiden näkemiseen.
Hetken istuttuamme ja juteltuamme luottamukseni alkoi kasvaa. Jätkä vaikutti ihan suhteellisen luotettavalta ja niin lähdimme yhdessä kiertelemään Kivikaupungin katuja.
Kiersimme niin sanotun kaupunkikierroksen, johon kuuluu sokkeloisessa Kivikaupungissa kiertely, torialue, joka jakaa vanhan ja uuden kaupungin toisistaan, Tippu Tipin talo, Ihmeiden talo, the Old Fort, jonka keskellä hotellini sijaitsee sekä aglikaaninen kirkko, joka on rakennettu entisen orjatorin päälle. Kierros oli mielenkiintoinen ja ehdottomasti seuraavalla kerralla uusiksi, sillä historiaa tuli niin paljon ettei kaikkea muista!
Ilta päättyi kauniiseen auringonlaskuun. Miten rakastankaan merellä ollessa auringonlaskuja! Hitaasti lipuvat purjeveneet, hento tuuli kasvoilla, erilaisia kaupungin ääniä ja upeat värit.. Ah, kyllä siinä sielu lepää!
Tiistaina suuntasimme kohti Prison Islandia, joka toimi aikoinaan sekä rikollisten, että kaupaksi kelpaamattomien orjien sijoituspaikkana. Nyt vanhan vankilan jäljellä olevissa osissa sijaitsee hotelli ja ravintola. Ehdoton turistimagneetti saarella on kuitenkin kilpikonnatarha, jossa tallustelee jättikilpikonnia. Oli ihana syöttää ja rapsutella konnia sekä vain ihmetellä niiden elämää. Jos olisi ollut reissuseuraa mukana, saarella jaksaisi viettää koko päivän. Rannalla voisi ottaa aurinkoa, voisi sukellella, nauttia ravintolan tarjonnasta, pulahtaa uima-altaaseen ja viettää pidempään aikaa kilpikonnien seurassa. Ja mikä olisikaan romanttisempaa, kun seilata takaisin Kivikaupunkiin auringonlaskun aikaan?
Kiersimme niin sanotun kaupunkikierroksen, johon kuuluu sokkeloisessa Kivikaupungissa kiertely, torialue, joka jakaa vanhan ja uuden kaupungin toisistaan, Tippu Tipin talo, Ihmeiden talo, the Old Fort, jonka keskellä hotellini sijaitsee sekä aglikaaninen kirkko, joka on rakennettu entisen orjatorin päälle. Kierros oli mielenkiintoinen ja ehdottomasti seuraavalla kerralla uusiksi, sillä historiaa tuli niin paljon ettei kaikkea muista!
Ilta päättyi kauniiseen auringonlaskuun. Miten rakastankaan merellä ollessa auringonlaskuja! Hitaasti lipuvat purjeveneet, hento tuuli kasvoilla, erilaisia kaupungin ääniä ja upeat värit.. Ah, kyllä siinä sielu lepää!
Tiistaina suuntasimme kohti Prison Islandia, joka toimi aikoinaan sekä rikollisten, että kaupaksi kelpaamattomien orjien sijoituspaikkana. Nyt vanhan vankilan jäljellä olevissa osissa sijaitsee hotelli ja ravintola. Ehdoton turistimagneetti saarella on kuitenkin kilpikonnatarha, jossa tallustelee jättikilpikonnia. Oli ihana syöttää ja rapsutella konnia sekä vain ihmetellä niiden elämää. Jos olisi ollut reissuseuraa mukana, saarella jaksaisi viettää koko päivän. Rannalla voisi ottaa aurinkoa, voisi sukellella, nauttia ravintolan tarjonnasta, pulahtaa uima-altaaseen ja viettää pidempään aikaa kilpikonnien seurassa. Ja mikä olisikaan romanttisempaa, kun seilata takaisin Kivikaupunkiin auringonlaskun aikaan?
keskiviikko 11. huhtikuuta 2018
Sansibar osa 1
Sansibar. Täällä sitä ollaan oltu kohta kaksi viikkoa! Mikä ihana kokemus, vaikka reissata ei ole ollut mahdollista tällä kertaa. Paratiisisaarella kuitenkin kelpaa olla oli sää sitten millainen tahansa tai budjetti mitä tahansa.
Itse olen nauttinut eniten ruuasta ja hotellihuoneen yksityisyydestä. On ollut ihana vain makoilla ilmastoidussa hotellihuoneessa ja katsoa elokuvia tunnista toiseen. On ollut ihana aamulla nousta virkistyneenä, ei hiestä märkänä. On ollut ihana syödä oikeaa aamupalaa, ei pelkkää leipää voilla teen kera. On ollut ihanaa saada joka päivä eri ruokaa. On ollut ihanaa päästä oikeaan suihkuun kuuman päivän päätteeksi ja juoda jääkaappikylmää vettä tai limua. Yksinkertaisesti kaikki on ollut ihanaa!
Matkani tänne alkoi sunnuntaina 25.päivä. Suuntasin ensin Mbezi Beachille eräiden perhetuttujen luokse, jotka tekevät lähetystyötä Dar es Salaamin ympäristössä, kaikkein köyhimpien keskuudessa. Siellä sain nauttia suomalaisesta seurasta ja suomalaistyylisestä ruuasta. Ihaninta oli saada kunnollista kahvia kahden kuukauden tauon jälkeen!
Seuraavana päivänä eli 26.päivä matkani jatkui lauttaterminaaliin ja sieltä lautalla Sansibariin. Satamassa pyörii paljon apureita, jotka haluavat avustaa sinua ostamaan liput tai kantamaan tavaroitasi. Muista, että he tekevät sen rahan kiilto silmissä, ei ystävällisyyttään. Jos siis olet tiukalla budjetilla, kieltäydy kaikesta avusta tai tee selväksi, ettet aio maksaa neuvoista. Itse olin hiukan väsynyt ja myös tosi stressaantunut, sillä jännitin matkaani Sansibarille ihan urakalla. Erehdyin siis hyväksymään avunannon ja se maksoi minulle noin 15 euroa.
Lauttalippu maksoi alle 30€ economy-luokassa. VIP-lippu olisi maksanut 40€. Lauttani lähti matkaan aikataulussa, noin kello 12.30. Matka lautalla kestää 2,5 tuntia eli olimme Sansibarilla kolmen maissa. Sansibarilla on oma maahantulovirastonsa, joten maihin saavuttaessa oli turvatarkastus, maassaololomakkeen täyttö ja passitarkastus. Homma meni kuitenkin todella nopeasti ja olin terminaalista ulkona alle 10 minuutissa. Matka hotellilleni oli lyhyt, joten kävelin. Matkalla oli jos millaista kyselijää, mutta jatkoin rivakasti matkaa vain nopeasti vastaten tervehdyksiin. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin hotellille. Minut vastaanotti erittäin ystävällinen, etnisiltä juuriltaan oleva intialainen. Sisäänkirjautuminen tapahtui nopeasti ja pian olinkin kotiutumassa hotellihuoneeseen. Pitkään en kuitenkaan malttanut huoneessani viipyä, sillä halusin päästä näkemään, mitä Kivikaupungilla on tarjottavana..
Itse olen nauttinut eniten ruuasta ja hotellihuoneen yksityisyydestä. On ollut ihana vain makoilla ilmastoidussa hotellihuoneessa ja katsoa elokuvia tunnista toiseen. On ollut ihana aamulla nousta virkistyneenä, ei hiestä märkänä. On ollut ihana syödä oikeaa aamupalaa, ei pelkkää leipää voilla teen kera. On ollut ihanaa saada joka päivä eri ruokaa. On ollut ihanaa päästä oikeaan suihkuun kuuman päivän päätteeksi ja juoda jääkaappikylmää vettä tai limua. Yksinkertaisesti kaikki on ollut ihanaa!
Matkani tänne alkoi sunnuntaina 25.päivä. Suuntasin ensin Mbezi Beachille eräiden perhetuttujen luokse, jotka tekevät lähetystyötä Dar es Salaamin ympäristössä, kaikkein köyhimpien keskuudessa. Siellä sain nauttia suomalaisesta seurasta ja suomalaistyylisestä ruuasta. Ihaninta oli saada kunnollista kahvia kahden kuukauden tauon jälkeen!
Seuraavana päivänä eli 26.päivä matkani jatkui lauttaterminaaliin ja sieltä lautalla Sansibariin. Satamassa pyörii paljon apureita, jotka haluavat avustaa sinua ostamaan liput tai kantamaan tavaroitasi. Muista, että he tekevät sen rahan kiilto silmissä, ei ystävällisyyttään. Jos siis olet tiukalla budjetilla, kieltäydy kaikesta avusta tai tee selväksi, ettet aio maksaa neuvoista. Itse olin hiukan väsynyt ja myös tosi stressaantunut, sillä jännitin matkaani Sansibarille ihan urakalla. Erehdyin siis hyväksymään avunannon ja se maksoi minulle noin 15 euroa.
Lauttalippu maksoi alle 30€ economy-luokassa. VIP-lippu olisi maksanut 40€. Lauttani lähti matkaan aikataulussa, noin kello 12.30. Matka lautalla kestää 2,5 tuntia eli olimme Sansibarilla kolmen maissa. Sansibarilla on oma maahantulovirastonsa, joten maihin saavuttaessa oli turvatarkastus, maassaololomakkeen täyttö ja passitarkastus. Homma meni kuitenkin todella nopeasti ja olin terminaalista ulkona alle 10 minuutissa. Matka hotellilleni oli lyhyt, joten kävelin. Matkalla oli jos millaista kyselijää, mutta jatkoin rivakasti matkaa vain nopeasti vastaten tervehdyksiin. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin hotellille. Minut vastaanotti erittäin ystävällinen, etnisiltä juuriltaan oleva intialainen. Sisäänkirjautuminen tapahtui nopeasti ja pian olinkin kotiutumassa hotellihuoneeseen. Pitkään en kuitenkaan malttanut huoneessani viipyä, sillä halusin päästä näkemään, mitä Kivikaupungilla on tarjottavana..
tiistai 10. huhtikuuta 2018
Paikallinen kulttuuri osa 2
"Muzungu! Muzungu!" Noihin huutoihin ja kutsumiseen kannattaa henkisesti varautua Afrikkaan reissatessa. Kannattaa tehdä myös itselleen jo ennen reissuun lähtöä selväksi, keiden kutsuun vastaa ja keiden ei. On hyvä omata myös pientä sävelkorvaa, tämä helpottaa kaduilla kulkiessa useimmissa tapauksissa erottamaan kuka aidosti haluaa ystävällisyyttään sinuun tutustua ja kenellä on rahan kiilto silmissä.
Vaikka useimmiten tansanialaiset tervehtivät sinua englanniksi, kannattaa muutama sana opetella swahiliksi. Tansanialaisilla on ehkä miljoona ja tuhat tervehdystä, mutta jo ihan parilla pääsee alkuun ja pärjää pitkälle. Paikallisten tervehdysten osaaminen oman kokemukseni mukaan myös lisää kunnioitusta valkoista kohtaan ja vähentää ihmisten halukkuutta huijata sinua.
Kaikista yleisin tervehdys on "Mambo!" tai "Mambo vipi?". Tähän vastataan "Poa.". Yksinkertaisesti tämä on ihan vain "Mitä kuuluu? Hyvää.". Toinen aika yleinen on "Jambo!", johon vastataan samalla tavalla. Sitten on "Habari.", johon myös voidaan liittää muita sanoja, kuten "Habari za asubuhi" eli "Hyvää huomenta" ja siihen vastataan samalla tavalla. Kirjaimellisesti habari tarkoittaa uutisia, mutta sen voi myös epävirallisesti kääntää kysyväksi: "Hyvin? Hyvin.". Näillä tervehdyksillä pääsee jo aika pitkälle ja paikalliset usein haluavat opettaa sinulle lisää!
Tervehdysten lisäksi kannattaa opetella muutamia perussanoja, varsinkin jos reissaat vähän syrjemmässä. Mitä kauemmas kaupunkien keskustasta mennään, sitä heikommin englantia yleisesti osataan. Kauppareissuja varten kannattaa ehkä opetella numerot, vaikkakin useimmiten numerot tulevat suhteellisen sujuvasti englanniksikin. Kiitos, tervetuloa, anteeksi eli asante, karibu, pole. Perushyvää sanastoa käytettäväksi. Lisäksi, jos olet rohkea ja uskaltaudut pikipikin eli paikallisen moottoripyörätaksin kyytiin, kannattaa muistaa pole pole eli hitaammin. Swahili-suomi tai swahili-englanti sanakirjaa olen kaivannut reissussa, sillä niitä en ehtinyt hankkia ennen reissuun lähtöä. Olisi helpottanut montaa kauppareissua, kun olisi voinut kirjasesta vilkasta sanoja swahiliksi.
Niin kuin tuossa ylempänä mainitsin, yksi yleisistä julkisen liikenteen välineistä on pikipiki, tansanialainen moottoripyörätaksi. Pikipiki voi olla vaarallinen kulkuväline ja sen käyttöä kannattaakin harkita tarkkaan. Toinen julkinen on daladala eli bussi. Sekään ei mikään maailman turvallisin ajoneuvo ole, mutta ehdottomasti turvallisempi kuin pikipiki. On kuitenkaan turha odottaa istumapaikkaa, sillä bussit ovat aina tupaten täynnä ja usein ovimies riekkuu ovi aukosta puoliksi ulkona, sillä ei mahdu enää kunnolla sisälle. Poistuminen bussista on siis ihan omaa luokkaansa ja usein bussiin astuessa kannattaa jo mietiä, meneekö perälle vai jääkö mahdollisimman lähelle ovea. Valkoisena naisena on se etu, että usein paikalliset tarjoavat sinulle paikkaansa ja pääset istumaan. Seisomapaikka daladalasta käy hyvin koko vartalotreeninä, sillä pysyäksesi pystyssä tarvitset jokaista kehosi lihasta!
Omanlaisensa julkisen liikenteen lisäksi paikalliset tunnetaan ajattomuudesta. Tästä olenkin tainnut jossain aikaisemmassa postauksessa jo puhuakin. Paikallisten kanssa sopiessa asioita ei koskaan kannata odotella aikataulussa pysymistä. Jos tapaaminen sovitaan kolmeksi voi kello lähestyä jo kuutta, kun ystäväsi saapuu paikalle. Myös matkustaessa kannattaa tämä ajattomuus ottaa huomioon. Busseilla ei ole juuri minkäänlaisia aikatauluja, joten matkan tekoon voi mennä aikaa. Älä siis jätä esimerkiksi lentokentälle lähtöä viime tippaan, sillä nopeasti huomaat myöhästyneesi lennolta. Tämä pätee myös perustakseihin: huonokuntoiset tiet ja ihmismäärä takaavat sen, että lähes aina on ruuhkan poikasta liikenteessä. Lyhyisinkiin taksimatkoihin kannattaa siis varata reilusti aikaa, jos haluaa suunnitellussa aikataulussa kohteeseen.
Vaikka useimmiten tansanialaiset tervehtivät sinua englanniksi, kannattaa muutama sana opetella swahiliksi. Tansanialaisilla on ehkä miljoona ja tuhat tervehdystä, mutta jo ihan parilla pääsee alkuun ja pärjää pitkälle. Paikallisten tervehdysten osaaminen oman kokemukseni mukaan myös lisää kunnioitusta valkoista kohtaan ja vähentää ihmisten halukkuutta huijata sinua.
Kaikista yleisin tervehdys on "Mambo!" tai "Mambo vipi?". Tähän vastataan "Poa.". Yksinkertaisesti tämä on ihan vain "Mitä kuuluu? Hyvää.". Toinen aika yleinen on "Jambo!", johon vastataan samalla tavalla. Sitten on "Habari.", johon myös voidaan liittää muita sanoja, kuten "Habari za asubuhi" eli "Hyvää huomenta" ja siihen vastataan samalla tavalla. Kirjaimellisesti habari tarkoittaa uutisia, mutta sen voi myös epävirallisesti kääntää kysyväksi: "Hyvin? Hyvin.". Näillä tervehdyksillä pääsee jo aika pitkälle ja paikalliset usein haluavat opettaa sinulle lisää!
Tervehdysten lisäksi kannattaa opetella muutamia perussanoja, varsinkin jos reissaat vähän syrjemmässä. Mitä kauemmas kaupunkien keskustasta mennään, sitä heikommin englantia yleisesti osataan. Kauppareissuja varten kannattaa ehkä opetella numerot, vaikkakin useimmiten numerot tulevat suhteellisen sujuvasti englanniksikin. Kiitos, tervetuloa, anteeksi eli asante, karibu, pole. Perushyvää sanastoa käytettäväksi. Lisäksi, jos olet rohkea ja uskaltaudut pikipikin eli paikallisen moottoripyörätaksin kyytiin, kannattaa muistaa pole pole eli hitaammin. Swahili-suomi tai swahili-englanti sanakirjaa olen kaivannut reissussa, sillä niitä en ehtinyt hankkia ennen reissuun lähtöä. Olisi helpottanut montaa kauppareissua, kun olisi voinut kirjasesta vilkasta sanoja swahiliksi.
Niin kuin tuossa ylempänä mainitsin, yksi yleisistä julkisen liikenteen välineistä on pikipiki, tansanialainen moottoripyörätaksi. Pikipiki voi olla vaarallinen kulkuväline ja sen käyttöä kannattaakin harkita tarkkaan. Toinen julkinen on daladala eli bussi. Sekään ei mikään maailman turvallisin ajoneuvo ole, mutta ehdottomasti turvallisempi kuin pikipiki. On kuitenkaan turha odottaa istumapaikkaa, sillä bussit ovat aina tupaten täynnä ja usein ovimies riekkuu ovi aukosta puoliksi ulkona, sillä ei mahdu enää kunnolla sisälle. Poistuminen bussista on siis ihan omaa luokkaansa ja usein bussiin astuessa kannattaa jo mietiä, meneekö perälle vai jääkö mahdollisimman lähelle ovea. Valkoisena naisena on se etu, että usein paikalliset tarjoavat sinulle paikkaansa ja pääset istumaan. Seisomapaikka daladalasta käy hyvin koko vartalotreeninä, sillä pysyäksesi pystyssä tarvitset jokaista kehosi lihasta!
Omanlaisensa julkisen liikenteen lisäksi paikalliset tunnetaan ajattomuudesta. Tästä olenkin tainnut jossain aikaisemmassa postauksessa jo puhuakin. Paikallisten kanssa sopiessa asioita ei koskaan kannata odotella aikataulussa pysymistä. Jos tapaaminen sovitaan kolmeksi voi kello lähestyä jo kuutta, kun ystäväsi saapuu paikalle. Myös matkustaessa kannattaa tämä ajattomuus ottaa huomioon. Busseilla ei ole juuri minkäänlaisia aikatauluja, joten matkan tekoon voi mennä aikaa. Älä siis jätä esimerkiksi lentokentälle lähtöä viime tippaan, sillä nopeasti huomaat myöhästyneesi lennolta. Tämä pätee myös perustakseihin: huonokuntoiset tiet ja ihmismäärä takaavat sen, että lähes aina on ruuhkan poikasta liikenteessä. Lyhyisinkiin taksimatkoihin kannattaa siis varata reilusti aikaa, jos haluaa suunnitellussa aikataulussa kohteeseen.
maanantai 9. huhtikuuta 2018
Paikallinen kulttuuri, osa 1
Tansania on kulttuurin osalta erittäin rikas maa. Täällä kietoutuvat yhteen afrikkalainen, länsimainen ja itämainen kultturi.
Afrikkalaiset perinteet näkyvät edelleen, vaikkakin oman kokemukseni mukaan heikosti. Vahvimmin ne näkyy ruokakulttuurissa, joka on edelleen hyvin perinteistä eikä muualta ole vielä tullut vaikutteita tavallisen kansan keskuuteen ulkomailta. Ravintoloissa ja hotelleissa ruokana on tarjolla jo hyvin länsimaista ruokaa, usein kuitenkin vahvalla afrikkalaisella twistillä. Eli vaikka tilaisit jotain "tuttua ja turvallista" ei se välttämättä ole ihan sitä mihin olet Suomessa tottunut.
Ruokakultturiin kuuluu vahvasti riisi ja pavut. Sitä syödään ainakin lähes päivittäin. Liha on harvinaisuus ja minun perheessäni se ainakin on enemmän sellainen pyhäruoka eli useimmin liharuuat keskittyy viikonloppuihin. Lisäksi tansanialaiset käyttävät runsaasti rasvaa ruuassa ja monet kahvileivät tai välipalatyyppiset ruuat ovat uppopaistettuja tai muuten rasvassa paistettuja.
Teen juonti on kahvia yleisempää ja useimmiten tee tehdään suoraan kasveista ei pusseista tai muruista kuten Suomessa. Johtunee ehkä vallitsevista lämpötiloista, mutta tuntuu kuin tee olisi täällä paljon kuumempaa kuin Suomessa, vaikka eihän se ole mahdollista!
Islam on uskontona hyvin vahvoilla Tansaniassa ja varsinkin Sansibarilla, jossa 90% väestöstä ovat muslimeja. Arabikulttuurin pitkät juuret näkyvät, varsinkin arkkitehtuurissa, sillä vanhoissa rakennuksissa on paljon arabikulttuurin vivahteita. Sansibarilla arabikulttuurin lisäksi on vahvat intialaiset kulttuuriperinnöt ja etniseltä taustaltaan intialaisia näkee katukuvassa paljon.
Teknologia puolestaan on tuonut Tansanian lähelle länsimaista kulttuuria. Televisio ja musiikki ovat ehkä voimakkaimmin vaikutuksen alaisia, mutta myös esimerkiksi uskonnon merkitys elämässä on erityisesti nuorilla alkanut vähentyä.
Vaikka monia länsimaisia piirteitä jo löytyy, on Tansanialla pitkä matka Suomen tasoiseen valtioon. Suurin ongelma on raha. Se hallitsee ja kahlitsee. Koska tuloerot ovat ihan omaa luokkaansa ja ihmismäärä ihan eri kuin Suomessa, on kehitys hidasta. Mutta kyllä Tansania vielä jonain päivänä on oman kultturinsa keskellä Suomen tasoinen maa. Matkaa kuitenkin on vielä paljon.
Ruokakultturiin kuuluu vahvasti riisi ja pavut. Sitä syödään ainakin lähes päivittäin. Liha on harvinaisuus ja minun perheessäni se ainakin on enemmän sellainen pyhäruoka eli useimmin liharuuat keskittyy viikonloppuihin. Lisäksi tansanialaiset käyttävät runsaasti rasvaa ruuassa ja monet kahvileivät tai välipalatyyppiset ruuat ovat uppopaistettuja tai muuten rasvassa paistettuja.
Teen juonti on kahvia yleisempää ja useimmiten tee tehdään suoraan kasveista ei pusseista tai muruista kuten Suomessa. Johtunee ehkä vallitsevista lämpötiloista, mutta tuntuu kuin tee olisi täällä paljon kuumempaa kuin Suomessa, vaikka eihän se ole mahdollista!
Islam on uskontona hyvin vahvoilla Tansaniassa ja varsinkin Sansibarilla, jossa 90% väestöstä ovat muslimeja. Arabikulttuurin pitkät juuret näkyvät, varsinkin arkkitehtuurissa, sillä vanhoissa rakennuksissa on paljon arabikulttuurin vivahteita. Sansibarilla arabikulttuurin lisäksi on vahvat intialaiset kulttuuriperinnöt ja etniseltä taustaltaan intialaisia näkee katukuvassa paljon.
Teknologia puolestaan on tuonut Tansanian lähelle länsimaista kulttuuria. Televisio ja musiikki ovat ehkä voimakkaimmin vaikutuksen alaisia, mutta myös esimerkiksi uskonnon merkitys elämässä on erityisesti nuorilla alkanut vähentyä.
Vaikka monia länsimaisia piirteitä jo löytyy, on Tansanialla pitkä matka Suomen tasoiseen valtioon. Suurin ongelma on raha. Se hallitsee ja kahlitsee. Koska tuloerot ovat ihan omaa luokkaansa ja ihmismäärä ihan eri kuin Suomessa, on kehitys hidasta. Mutta kyllä Tansania vielä jonain päivänä on oman kultturinsa keskellä Suomen tasoinen maa. Matkaa kuitenkin on vielä paljon.
sunnuntai 8. huhtikuuta 2018
Sadekausi(ko?)
Virallisesti sadekausi on alkanut, mutta se ei kuitenkaan ole hirveästi sääoloissa näkynyt. Sateet ovat tulleet pääosin öisin ja päivät ovat olleet paahtavan kuumia. Muutama isompi ukkosmyräkkä on ollut päivisin ja se on haastanut päiväkodin toimimista.
Sadekausi on siis ollut harvinaisen kuiva tänä vuonna, ainakin tähän mennessä. Ja ainakin tässä osassa Tansaniaa.
Mutta minä olen nauttinut! Kuumuus ja aurinko oli sitä, mitä tänne tullessa halusinkin. Vaikka se on välissä uuvuttavaa, on sadekausi tuonut sateettomuudesta huolimatta viileämmät yöt. Uni on siis maistunut paremmin eikä yön jälkeen ole hiestä märkänä.
Tällä hetkellä lomailen Sansibarilla, joten en tiedä mikä meininki mantereella on, mutta täällä sadekausi on alkanut vasta nyt kunnolla. Lähes koko viime yön satoi ja tänäänkin (3.4.) suurimman osan päivää. Tuleviksi päiviksi on luvattu lisää vettä. Odotan innolla miltä "kotipuolessa" näyttää, kun palaan. Kuinka paljon on maisemat vihertyneet lomani aikana!
Mutta minä olen nauttinut! Kuumuus ja aurinko oli sitä, mitä tänne tullessa halusinkin. Vaikka se on välissä uuvuttavaa, on sadekausi tuonut sateettomuudesta huolimatta viileämmät yöt. Uni on siis maistunut paremmin eikä yön jälkeen ole hiestä märkänä.
Tällä hetkellä lomailen Sansibarilla, joten en tiedä mikä meininki mantereella on, mutta täällä sadekausi on alkanut vasta nyt kunnolla. Lähes koko viime yön satoi ja tänäänkin (3.4.) suurimman osan päivää. Tuleviksi päiviksi on luvattu lisää vettä. Odotan innolla miltä "kotipuolessa" näyttää, kun palaan. Kuinka paljon on maisemat vihertyneet lomani aikana!
lauantai 7. huhtikuuta 2018
85%....latautuu...
Takana on nyt suurin osa reissusta. Lähtöpäivään on 14 vuorokautta. 14 vuorokauden kuluttua olen siis tähän aikaan, klo 12.00, lentokentällä mahdollisesti turvatarkastuksessa.
Matka on ollut aivan upea kokemus! Jokainen vuodatettu kyynel, uneton yö ja väliin jääneet sydämen lyönnit ahdistuksen seurauksena, ovat maksaneet itsensä takaisin.
Olen ammatillisesti oppinut valtavasti uutta! Päiväkoti, jossa vapaaehtoisprojektini on toteutunut on ollut täydellinen paikka minulle. On ollut ihana nähdä kuinka näiden kuluneiden viikkojen aikana on tapahtunut muutosta ja kehitystä parempaan, kohti johtajan unelmaa. Kokemus on saanut avaamaan silmät ja arvostamaan suomalaista kasvatusjärjestelmää. Ei, meillä Suomessakaan kaikki asiat ei ole täydellistä ja keskitymme vääriin asioihin kehityksessä parempaan, mutta meillä kuitenkin on järjestelmä, joka takaa hyvät kasvuolosuhteet sekä tasapuolisen peruskoulutuksen kaikille lapsille. Tätä se ei ole Tansaniassa ja Tansania kuitenkin on suhteellisen kehittynyt maa Afrikan maista puhuttaessa. Olen saanut ammatillisesti paljon, erityisesti itsevarmuutta työn tekemiseen.
Sen lisäksi, että matka on antanut ammatillisesti minulle paljon, on se ollut minulle myös valtava kasvutarina ihmisenä. Kaikki alkoi jo päätöksestä lähteä, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Matka Tansaniaan oli puntarissa parisuhteeni, rahatilanteeni ja yhdessä rakennetun kodin kanssa. Mutta tiesin, että katuisin loppu elämäni, jos en tarttuisi tähän tilaisuuteen nyt, johtipa se mihin tahansa. En ole mikään perinteinen kristitty, mutta uskoni Jumalaan on silti vahva. Elämälläni, kun on ollut tapana ihmeellisesti järjestyä mahdottomissakin tilanteissa. Sama päti tähänkin reissuun. Asiat vain ihmeellisesti järjestyivät, juuri kuten pitikin.
Tämä matka on täydentänyt minut. Olen aina kokenut, että elämästäni puuttuu jotain, mutta nyt. Aivan kuin olisin löytänyt elämäni tarkoituksen, itseni, unelmani, tulevaisuuteni. Olen oppinut hallitsemaan pelkojani ja käyttämään niitä voimana puskea eteenpäin. Olen uskaltanut ottaa askeleen tuntemattomaan ja elämään hetkessä, löytäen ja nähden uskomattomia asioita! Ja matkaa on vielä jäljellä! Vielä pari viikkoa on aikaa ammentaa tätä uskomatonta kokemusta itseeni ja valjastaa se tulevaisuutta varten.
Vaikka ikävöin Suomeen ja sen ylellisyyteen (kyllä, köyhän opiskelijan arki Suomessa tuntuu luksukselta tämän jälkeen), tulen ikävöimään Tansaniaa valtavasti! Vaikka kotini on Suomessa, jää osa sydäntäni pysyvästi tänne.
Koti-ikävää potien,
Alisa
Olen ammatillisesti oppinut valtavasti uutta! Päiväkoti, jossa vapaaehtoisprojektini on toteutunut on ollut täydellinen paikka minulle. On ollut ihana nähdä kuinka näiden kuluneiden viikkojen aikana on tapahtunut muutosta ja kehitystä parempaan, kohti johtajan unelmaa. Kokemus on saanut avaamaan silmät ja arvostamaan suomalaista kasvatusjärjestelmää. Ei, meillä Suomessakaan kaikki asiat ei ole täydellistä ja keskitymme vääriin asioihin kehityksessä parempaan, mutta meillä kuitenkin on järjestelmä, joka takaa hyvät kasvuolosuhteet sekä tasapuolisen peruskoulutuksen kaikille lapsille. Tätä se ei ole Tansaniassa ja Tansania kuitenkin on suhteellisen kehittynyt maa Afrikan maista puhuttaessa. Olen saanut ammatillisesti paljon, erityisesti itsevarmuutta työn tekemiseen.
Sen lisäksi, että matka on antanut ammatillisesti minulle paljon, on se ollut minulle myös valtava kasvutarina ihmisenä. Kaikki alkoi jo päätöksestä lähteä, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Matka Tansaniaan oli puntarissa parisuhteeni, rahatilanteeni ja yhdessä rakennetun kodin kanssa. Mutta tiesin, että katuisin loppu elämäni, jos en tarttuisi tähän tilaisuuteen nyt, johtipa se mihin tahansa. En ole mikään perinteinen kristitty, mutta uskoni Jumalaan on silti vahva. Elämälläni, kun on ollut tapana ihmeellisesti järjestyä mahdottomissakin tilanteissa. Sama päti tähänkin reissuun. Asiat vain ihmeellisesti järjestyivät, juuri kuten pitikin.
Tämä matka on täydentänyt minut. Olen aina kokenut, että elämästäni puuttuu jotain, mutta nyt. Aivan kuin olisin löytänyt elämäni tarkoituksen, itseni, unelmani, tulevaisuuteni. Olen oppinut hallitsemaan pelkojani ja käyttämään niitä voimana puskea eteenpäin. Olen uskaltanut ottaa askeleen tuntemattomaan ja elämään hetkessä, löytäen ja nähden uskomattomia asioita! Ja matkaa on vielä jäljellä! Vielä pari viikkoa on aikaa ammentaa tätä uskomatonta kokemusta itseeni ja valjastaa se tulevaisuutta varten.
Vaikka ikävöin Suomeen ja sen ylellisyyteen (kyllä, köyhän opiskelijan arki Suomessa tuntuu luksukselta tämän jälkeen), tulen ikävöimään Tansaniaa valtavasti! Vaikka kotini on Suomessa, jää osa sydäntäni pysyvästi tänne.
Koti-ikävää potien,
Alisa
perjantai 6. huhtikuuta 2018
Safarilla, osa 4
Toinen aamu safarilla alkoi aikaisin, sillä vuorossa oli kävelysafari ennen paluumatkaa. Auto starttasi jo puoli seitsemältä ja lyhyen ajomatkan jälkeen astuimme ulos autosta aseistetun suojelijan kanssa. Meitä vastassa oli odottamassa yhteen lukuisista heimoista oleva henkilö. En siis millään muista, mistä heimosta kävelysafarioppaamme oli, mutta oli huippua, että oppaanamme oli oikea heimolainen!
Emme juurikaan nähneet eläimiä, mutta kävely oli todella mielenkiintoinen. Näimme erilaisia jälkiä, joista opas kertoi. Lisäksi opas myös kertoi kuinka he selviytyvät ja ovat selviytyneet kaikkien vuosikymmenien ja -satojen ajan.
Kävelysafarin jälkeen palasimme leirintäalueelle, söimme aamiaisen, pakkasimme tavarat ja sitten alkoi jälleen pitkä paluumatka takaisin Eco Villageen. Paluumatkalla näimme valtavia apinalaumoja! Ja jälleen kaunis luonto sai minut sanattomaksi... Vaikka safariviikonloppu oli todella upea, oli ihana palata takaisin "kotiin". Tuttu sänky ja rakkaaksi muodostuneen perheen näkeminen täydensivät ihanan viikonlopun.
Emme juurikaan nähneet eläimiä, mutta kävely oli todella mielenkiintoinen. Näimme erilaisia jälkiä, joista opas kertoi. Lisäksi opas myös kertoi kuinka he selviytyvät ja ovat selviytyneet kaikkien vuosikymmenien ja -satojen ajan.
Kävelysafarin jälkeen palasimme leirintäalueelle, söimme aamiaisen, pakkasimme tavarat ja sitten alkoi jälleen pitkä paluumatka takaisin Eco Villageen. Paluumatkalla näimme valtavia apinalaumoja! Ja jälleen kaunis luonto sai minut sanattomaksi... Vaikka safariviikonloppu oli todella upea, oli ihana palata takaisin "kotiin". Tuttu sänky ja rakkaaksi muodostuneen perheen näkeminen täydensivät ihanan viikonlopun.
torstai 5. huhtikuuta 2018
Safarilla, osa 3
Aamu valkeni raikkaana, kiitos yöllisen ukkosmyrskyn. Linnut lauloivat ja metsän reunassa apinat huusivat. Tuntui kuin olisin ollut lähellä paratiisia.
Maukkaan aamupalan jälkeen, noin klo 9.00, automme jälleen starttasi. Tällä kertaa määränpäänä oli Selousin kansallispuiston alue. Matka porteille kesti ehkä puolisen tuntia. Jo matkalla näimme apinoita, mutta varsinainen elämys alkoi vasta siitä, kun ajoimme sisään Selousin porteista...
Mikä sulle tulee ekana mieleen sanasta 'safari'? Mun ensimmäinen ajatus on Leijonakuningas ja Jylhäkallio. Avaraa maata horisonttiin asti muutaman savannipuun kera, jonka alla leijonat lepäävät aterian jälkeen tai suojautuvat paahtavalta auringon paisteelta.
VÄÄRIN! Safariin kuuluu myös tuo avara maisema, mutta siihen kuuluu myös rehevä, tiivis kasvuinen metsä ja kaikkea niiden välillä. Maisemat ovat siis jo itsessään näkemisen arvoisia, mutta tietysti safarille lähdetään, jotta nähtäisiin eläimiä. Me oltiinkin onnekkaita, sillä näimme lukuisia eläimiä. Eniten näkyi erilaisia antilooppeja, mutta myös paljon muitakin eläimiä. Kirahveja oli paljon, samoin erilaisia lintuja. Seeproja näkyi, mutta suurimmaksi osaksi aika kaukana. Norsuja näimme myös, mikä kuulemma on harvinaista, sillä ne pysyttelevät päivisin yleensä metsikössä. Oli siis hyvä, että yöllä satoi, sillä se viilensi ilmaa ja houkuteli eläimet näkysälle.
Kuitenkin yksi sateesta johtuva huono tuuri osui matkalle: mutaan jumahtanut kuorma-auto. Autoa ei päässyt kiertämään, joten matkamme ei jatkunut niin syvälle puistoon kuin alkujaan olisi pitänyt. Matkan olisi kuulunut jatkua vesialueelle, jossa usein on leijonia. Leijonat jäi siis tällä reissulla näkemättä. Takaisin siis on joskus tultava!
Paluumatkalle lähdettäessä alkoi jälleen sataa. Myrsky olikin sitten kaatanut puun tielle eikä kiertotietä leirintäalueelle ollut. Oppaamme yritti päästä ryteikön kautta kiertämään kaatunutta puuta sillä seurauksella, että automme jäi kiinni mutaan. Siinä sitä sitten oltiin tunti jumissa. Vihdoin paikalle sitten saapui järeämpää kalustoa, jolla puu saatiin siirettyä tieltä ja meidät vedettyä mudasta takaisin tielle. Kokemusten jälkeen mieli oli todella väsynyt ja tuhdin illallisen jälkeen olikin ihana painaa pää tyynyyn.
Safaria ikävöiden,
Alisa
Maukkaan aamupalan jälkeen, noin klo 9.00, automme jälleen starttasi. Tällä kertaa määränpäänä oli Selousin kansallispuiston alue. Matka porteille kesti ehkä puolisen tuntia. Jo matkalla näimme apinoita, mutta varsinainen elämys alkoi vasta siitä, kun ajoimme sisään Selousin porteista...
Mikä sulle tulee ekana mieleen sanasta 'safari'? Mun ensimmäinen ajatus on Leijonakuningas ja Jylhäkallio. Avaraa maata horisonttiin asti muutaman savannipuun kera, jonka alla leijonat lepäävät aterian jälkeen tai suojautuvat paahtavalta auringon paisteelta.
VÄÄRIN! Safariin kuuluu myös tuo avara maisema, mutta siihen kuuluu myös rehevä, tiivis kasvuinen metsä ja kaikkea niiden välillä. Maisemat ovat siis jo itsessään näkemisen arvoisia, mutta tietysti safarille lähdetään, jotta nähtäisiin eläimiä. Me oltiinkin onnekkaita, sillä näimme lukuisia eläimiä. Eniten näkyi erilaisia antilooppeja, mutta myös paljon muitakin eläimiä. Kirahveja oli paljon, samoin erilaisia lintuja. Seeproja näkyi, mutta suurimmaksi osaksi aika kaukana. Norsuja näimme myös, mikä kuulemma on harvinaista, sillä ne pysyttelevät päivisin yleensä metsikössä. Oli siis hyvä, että yöllä satoi, sillä se viilensi ilmaa ja houkuteli eläimet näkysälle.
Kuitenkin yksi sateesta johtuva huono tuuri osui matkalle: mutaan jumahtanut kuorma-auto. Autoa ei päässyt kiertämään, joten matkamme ei jatkunut niin syvälle puistoon kuin alkujaan olisi pitänyt. Matkan olisi kuulunut jatkua vesialueelle, jossa usein on leijonia. Leijonat jäi siis tällä reissulla näkemättä. Takaisin siis on joskus tultava!
Paluumatkalle lähdettäessä alkoi jälleen sataa. Myrsky olikin sitten kaatanut puun tielle eikä kiertotietä leirintäalueelle ollut. Oppaamme yritti päästä ryteikön kautta kiertämään kaatunutta puuta sillä seurauksella, että automme jäi kiinni mutaan. Siinä sitä sitten oltiin tunti jumissa. Vihdoin paikalle sitten saapui järeämpää kalustoa, jolla puu saatiin siirettyä tieltä ja meidät vedettyä mudasta takaisin tielle. Kokemusten jälkeen mieli oli todella väsynyt ja tuhdin illallisen jälkeen olikin ihana painaa pää tyynyyn.
Safaria ikävöiden,
Alisa
keskiviikko 4. huhtikuuta 2018
Safarilla, osa 2
Ensimmäiseen iltaan kuului noin 2,5 tunnin vesisafari. Auto starttasi leirintäalueen pihasta 16.30. Matka joelle kesti noin 10 minuuttia, jossa hyppäsimme veneeseen toisen safariryhmän kanssa.
Vesisafari oli upea! Kauniita lintuja, virtahepoja ja pieni krokotiilinkin. Vesisafari päättyi kauniille hiekkadyynille keskellä Rujifi-jokea, juuri ennen auringonlaskua. Se oli jotain todella kaunista! Auringon laskettua palasimme maihin ja takaisin leirintäalueelle.
Vesisafarin jälkeen oli aika käydä (oikeassa!) suihkussa ennen illallista. Illallinen olikin todella herkullinen ja täyttävä, neljän lajin illallinen. Lempparina oli ehdottomasti täytetty avokado, joka tuo vieläkin veden kielelle! Loppuilta meni rentoutuessa ja nukkumaan mentiin jo ennen kymmentä.
Yöllä heräsin kovaan ukkosmyräkkään. Normaalisti rakastan ukkosia, mutta nyt majapaikkamme heikon rakenteen takia rehellisesti sanottuna pelotti! Hetki menikin, että nukahdin uudestaan...
Ukkosta muistellen,
Alisa
Vesisafari oli upea! Kauniita lintuja, virtahepoja ja pieni krokotiilinkin. Vesisafari päättyi kauniille hiekkadyynille keskellä Rujifi-jokea, juuri ennen auringonlaskua. Se oli jotain todella kaunista! Auringon laskettua palasimme maihin ja takaisin leirintäalueelle.
Vesisafarin jälkeen oli aika käydä (oikeassa!) suihkussa ennen illallista. Illallinen olikin todella herkullinen ja täyttävä, neljän lajin illallinen. Lempparina oli ehdottomasti täytetty avokado, joka tuo vieläkin veden kielelle! Loppuilta meni rentoutuessa ja nukkumaan mentiin jo ennen kymmentä.
Yöllä heräsin kovaan ukkosmyräkkään. Normaalisti rakastan ukkosia, mutta nyt majapaikkamme heikon rakenteen takia rehellisesti sanottuna pelotti! Hetki menikin, että nukahdin uudestaan...
Ukkosta muistellen,
Alisa
tiistai 3. huhtikuuta 2018
Safarilla, osa 1
Bloggaaminen ajantasaisesti on osoittautunut yhdeksi isoksi ongelmaksi, sillä yhteydet ovat lähestulkoon olemattomat asuinalueella, jossa isäntäperheeni asuu. Sadekausi on entisestään huonontanut yhteyksiä ja ajoittain kuluu päiviä, että saa juuri ja juuri Whatsappin kautta viestit kulkemaan. Nyt viettelen pääsiäislomaa hotellin Wifin suojissa, joten tiedossa on nyt joksikin aikaa uusia postauksia!
Aloitetaan postaussarja safarireissulla!
Kävimme helmikuun puolessa välissä kivalla rannalla viettämässä huonetoverini läksiäisiä. Tuolla sitten aloimme keskustelemaan muiden vapaaehtoisten kanssa, että mitä kukin haluaisi kokea Tansania-reissunsa aikana. Siitä sai alkunsa safarireissun suunnittelu. Yhdellä vapaaehtoisella oli jo tiedossa yksi safarijärjestäjän numero, joten hän laittoi sinne kyselyä.
Meitä oli lähdössä vain kolme, joten hinta oli aika korkea henkeä kohden, $440/henkilö. Koimme kuitenkin, että hinta oli ok, sillä safari jonne olimme menossa oli Selous (lausutaan: seluu), joka siis on Tansanian suurin safarialue ja sijaitsee Tansanian suurimman joen, Rufijin, varrella. Tiedossa oli siis maasafarin lisäksi myös vesisafari.
Matkaan starttasimme kello 7.30 perjantaina 2.3. Oppaamme haki meidät siis Eco Villagesta, paikasta, jossa vapaaehtoisten kanssa asumme. Ajoimme ensin Mbagalaan, jossa saimme nostaa rahaa ja siellä oli myös toimistolta väkeä, jotka ottivat maksun safarireissustamme. Sitten starttasi varsinainen matka kohti safarialuetta.
Matka oli piiiitkä. Rankkojen sateiden takia osa tiepätkistä oli todella huonossa kunnossa, joten matkaan meni tavallista pidempään. Matkalla pysähdyimme lounaalle. Oli ihana saada jotain muuta ruokaa kuin papuja ja riisiä! Leirintäalueelle saavuimme vihdoin lähes kahdeksan tunnin jälkeen hiukan kolmen jälkeen. Jo pelkkä majapaikkamme näkeminen rauhoitti mielen. Maisemat olivat kauniit ja niissä ei voinut muuta kuin antaa mielen levätä.
Paratiisissa,
Alisa
Kävimme helmikuun puolessa välissä kivalla rannalla viettämässä huonetoverini läksiäisiä. Tuolla sitten aloimme keskustelemaan muiden vapaaehtoisten kanssa, että mitä kukin haluaisi kokea Tansania-reissunsa aikana. Siitä sai alkunsa safarireissun suunnittelu. Yhdellä vapaaehtoisella oli jo tiedossa yksi safarijärjestäjän numero, joten hän laittoi sinne kyselyä.
Meitä oli lähdössä vain kolme, joten hinta oli aika korkea henkeä kohden, $440/henkilö. Koimme kuitenkin, että hinta oli ok, sillä safari jonne olimme menossa oli Selous (lausutaan: seluu), joka siis on Tansanian suurin safarialue ja sijaitsee Tansanian suurimman joen, Rufijin, varrella. Tiedossa oli siis maasafarin lisäksi myös vesisafari.
Matkaan starttasimme kello 7.30 perjantaina 2.3. Oppaamme haki meidät siis Eco Villagesta, paikasta, jossa vapaaehtoisten kanssa asumme. Ajoimme ensin Mbagalaan, jossa saimme nostaa rahaa ja siellä oli myös toimistolta väkeä, jotka ottivat maksun safarireissustamme. Sitten starttasi varsinainen matka kohti safarialuetta.
Matka oli piiiitkä. Rankkojen sateiden takia osa tiepätkistä oli todella huonossa kunnossa, joten matkaan meni tavallista pidempään. Matkalla pysähdyimme lounaalle. Oli ihana saada jotain muuta ruokaa kuin papuja ja riisiä! Leirintäalueelle saavuimme vihdoin lähes kahdeksan tunnin jälkeen hiukan kolmen jälkeen. Jo pelkkä majapaikkamme näkeminen rauhoitti mielen. Maisemat olivat kauniit ja niissä ei voinut muuta kuin antaa mielen levätä.
Paratiisissa,
Alisa
maanantai 26. helmikuuta 2018
Suomea kaipaan mä niin!
Asuminen paikallisessa perheessä täydentää kokemuksen kulttuurista. Omalla kohdalla perhe on todella ihana ja talo upea, tosin keskeneräinen. Kokemuksena nämä kolme kuukautta tulevat olemaan upeat ja saavat todellakin arvostamaan Suomea ihan eri tasolla.
Takana on nyt viisi viikkoa reissua. Moni asia kasvattaa ikävää koti-Suomeen ja elämä kotiin palatessa tuleekin tuntumaan oikealta luksukselta!
Eniten tällä hetkellä kaipaan kahvia ja vaihtuvia ruokalajeja. Päivästä toiseen riisin ja papujen syöminen on todella puuduttavaa ja joinakin päivinä ruoka on pakotettava alas, sillä tietää olevansa nälkäinen vaikkei ruokahalua olekaan. Toinen asia, jota kaipaan kaikesta eniten on massaan häviäminen. Täällä et voi kulkea missään ilman, että kuulet jokaisen mutkan takana tervehdyksiä. Milloin lapset huutelevat ja milloin aikuiset. Aina tervehdyksiin ei jaksa vastata ja varsinkin swahilin kielisiin tervehdyksiin on helppo olla vastaamatta esittämällä ettei ymmärrä. On ihanaa palata Suomeen ja lähteä shoppailemaan ja vain hävitä väen tungokseen.
Mitä muuta kaipaan Suomesta?
1) Juoksevaa vettä. Koska talo on keskeneräinen, ei sinne tule vielä juoksevaa vettä. Vesi kannetaan ulkoa isosta säiliöstä. Vessanpönttö, suihku, käsien pesu, pyykkäys. Kaikki tapahtuu omin pikku kätösin kannetusta vedestä.
2) Laadukasta vessapaperia. Vessapaperi maksaa 40 senttiä rullalta eli samaa hintaluokkaa kuin hyvälaatuiset vessapaperirullat Suomessa. Laatu on kuitenkin aika huonoa, joten paperia saa kuluttaa aika urakalla vessakäynneillä. Vessapaperia pitää myös aika usein kantaa mukana varalta, sillä joka paikassa ei välttämättä ole tarjolla paperia.
3) Virkistävää suihkua. Koska ilma on niin kuuma eikä juoksevaa vettä ole, on vesi aina huoneenlämpöistä. Usein se kuumalla iholla kuitenkin tuntuu viileältä. Raikas olo ei kuitenkaan pysy pitkään, sillä heti kun lopetat veden valelun ihosi alkaa kuivua ja sen jälkeen hiki nousee pintaan aika äkkiä. Suihkunraikas-tunne ei siis ole tuttu käsite näissä olosuhteissa.
4) Puhtaita jalkoja. Jalat eivät ole koskaan puhtaat! Ainakaan pitkään. Yleensä kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen kävellessä jalkapohjat ovat jo sen näköiset, ettet olisi niitä pessytkään.
5) Pyykinpesukonetta. Ei juoksevaa vettä eikä sähköjä, joten ei myöskään pyykinpesukonetta. Voi, kuinka helppoa ja nopeaa pyykinpesu Suomessa onkaan! Ja mikä parasta: pyykkien pyöriessä voit samalla tehdä vaikka mitä! Lisäksi täällä tuntuu kuin vaatteet eivät koskaan olisi kunnolla puhtaita.
6) Pikalaturia. Puhelimen lataus tapahtuu aurinkoenergiageneraattorilla. Puhelimen lataus nollasta täyteen vie jopa 12 tuntia. Helpointa on yleensä jättää puhelin yöksi lataukseen tai vastaavasti ladata joka päivä vähän ja viikonloppuna sitten täyteen, kun ei tarvitse puhelinta mukaan mihinkään.
7) Ilmastoituja ja tilavia busseja. Paikallinen bussi eli daladala on äärimmilleen täyteen ahdettu. Hyvällä tuurilla (ja paikallisten osoittaessa kohteliaisuuttaan muzunkua kohtaan) pääset istumaan. Yleisimmin kuitenkin joudut seisomaan ja pitämään kiinni kattoon hitsatuista putkista. Osa kuskeista ajaa hurjaa vauhtia ja teiden ollessä mäkisiä, mutkaisia sekä huonokuntoisia, on täysi työ pitää itseään pystyssä. Joskus istuminenkin on kovassa vauhdissa haasteellista. Bussista poistuminen on sitten taas ihan oma shownsa ja usein isoimpia tavaroita nostellaan ikkunoista ulos, sillä niitä ei väentungoksen läpi saa tuotua.
8) Jääkaappia. Kylmä vesi, mehu tai limppari tuntuu aina niin hyvältä kuumana päivänä matkan varrelta ostettuna. Perheellä ei sähköjen puutteen vuoksi ole vielä jääkaappi toiminnassa, joten kaikki on huoneenlämpöistä tai kuumaa. Tähän samaan kategoriaan sitten kuuluukin kylmien juomien lisäksi tuoreet vihannekset ja liha. Näitä ei ylipäänsä paljoa täällä viljellä. Lihaa on todella harvoin missään tarjolla ja vihannekset sekä kasvikset aina kypsennetään.
9) Kaiken edellä mainitun lisäksi kaipaan yksityisyyttä. Ohuet ikkunat ja vielä toistaiseksi ikkunattomat koristeholvit ovien yläpuolilla takaavat, että äänet kuuluvat talon sisältä ulos ja päinvastoin. Verhot peittävät vain osittain näkyvyyden sisälle, joten vaatteiden vaihto on usein oma operaationsa. On ihana päästä Suomeen takaisin, kun oven kiinni laittaessa myös äänet vaimenevat.
Seuraavaan kertaan!
Alisa
Takana on nyt viisi viikkoa reissua. Moni asia kasvattaa ikävää koti-Suomeen ja elämä kotiin palatessa tuleekin tuntumaan oikealta luksukselta!
Eniten tällä hetkellä kaipaan kahvia ja vaihtuvia ruokalajeja. Päivästä toiseen riisin ja papujen syöminen on todella puuduttavaa ja joinakin päivinä ruoka on pakotettava alas, sillä tietää olevansa nälkäinen vaikkei ruokahalua olekaan. Toinen asia, jota kaipaan kaikesta eniten on massaan häviäminen. Täällä et voi kulkea missään ilman, että kuulet jokaisen mutkan takana tervehdyksiä. Milloin lapset huutelevat ja milloin aikuiset. Aina tervehdyksiin ei jaksa vastata ja varsinkin swahilin kielisiin tervehdyksiin on helppo olla vastaamatta esittämällä ettei ymmärrä. On ihanaa palata Suomeen ja lähteä shoppailemaan ja vain hävitä väen tungokseen.
Mitä muuta kaipaan Suomesta?
1) Juoksevaa vettä. Koska talo on keskeneräinen, ei sinne tule vielä juoksevaa vettä. Vesi kannetaan ulkoa isosta säiliöstä. Vessanpönttö, suihku, käsien pesu, pyykkäys. Kaikki tapahtuu omin pikku kätösin kannetusta vedestä.
2) Laadukasta vessapaperia. Vessapaperi maksaa 40 senttiä rullalta eli samaa hintaluokkaa kuin hyvälaatuiset vessapaperirullat Suomessa. Laatu on kuitenkin aika huonoa, joten paperia saa kuluttaa aika urakalla vessakäynneillä. Vessapaperia pitää myös aika usein kantaa mukana varalta, sillä joka paikassa ei välttämättä ole tarjolla paperia.
3) Virkistävää suihkua. Koska ilma on niin kuuma eikä juoksevaa vettä ole, on vesi aina huoneenlämpöistä. Usein se kuumalla iholla kuitenkin tuntuu viileältä. Raikas olo ei kuitenkaan pysy pitkään, sillä heti kun lopetat veden valelun ihosi alkaa kuivua ja sen jälkeen hiki nousee pintaan aika äkkiä. Suihkunraikas-tunne ei siis ole tuttu käsite näissä olosuhteissa.
4) Puhtaita jalkoja. Jalat eivät ole koskaan puhtaat! Ainakaan pitkään. Yleensä kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen kävellessä jalkapohjat ovat jo sen näköiset, ettet olisi niitä pessytkään.
5) Pyykinpesukonetta. Ei juoksevaa vettä eikä sähköjä, joten ei myöskään pyykinpesukonetta. Voi, kuinka helppoa ja nopeaa pyykinpesu Suomessa onkaan! Ja mikä parasta: pyykkien pyöriessä voit samalla tehdä vaikka mitä! Lisäksi täällä tuntuu kuin vaatteet eivät koskaan olisi kunnolla puhtaita.
6) Pikalaturia. Puhelimen lataus tapahtuu aurinkoenergiageneraattorilla. Puhelimen lataus nollasta täyteen vie jopa 12 tuntia. Helpointa on yleensä jättää puhelin yöksi lataukseen tai vastaavasti ladata joka päivä vähän ja viikonloppuna sitten täyteen, kun ei tarvitse puhelinta mukaan mihinkään.
7) Ilmastoituja ja tilavia busseja. Paikallinen bussi eli daladala on äärimmilleen täyteen ahdettu. Hyvällä tuurilla (ja paikallisten osoittaessa kohteliaisuuttaan muzunkua kohtaan) pääset istumaan. Yleisimmin kuitenkin joudut seisomaan ja pitämään kiinni kattoon hitsatuista putkista. Osa kuskeista ajaa hurjaa vauhtia ja teiden ollessä mäkisiä, mutkaisia sekä huonokuntoisia, on täysi työ pitää itseään pystyssä. Joskus istuminenkin on kovassa vauhdissa haasteellista. Bussista poistuminen on sitten taas ihan oma shownsa ja usein isoimpia tavaroita nostellaan ikkunoista ulos, sillä niitä ei väentungoksen läpi saa tuotua.
8) Jääkaappia. Kylmä vesi, mehu tai limppari tuntuu aina niin hyvältä kuumana päivänä matkan varrelta ostettuna. Perheellä ei sähköjen puutteen vuoksi ole vielä jääkaappi toiminnassa, joten kaikki on huoneenlämpöistä tai kuumaa. Tähän samaan kategoriaan sitten kuuluukin kylmien juomien lisäksi tuoreet vihannekset ja liha. Näitä ei ylipäänsä paljoa täällä viljellä. Lihaa on todella harvoin missään tarjolla ja vihannekset sekä kasvikset aina kypsennetään.
9) Kaiken edellä mainitun lisäksi kaipaan yksityisyyttä. Ohuet ikkunat ja vielä toistaiseksi ikkunattomat koristeholvit ovien yläpuolilla takaavat, että äänet kuuluvat talon sisältä ulos ja päinvastoin. Verhot peittävät vain osittain näkyvyyden sisälle, joten vaatteiden vaihto on usein oma operaationsa. On ihana päästä Suomeen takaisin, kun oven kiinni laittaessa myös äänet vaimenevat.
Seuraavaan kertaan!
Alisa
sunnuntai 11. helmikuuta 2018
Kolme viikkoa takana, kymmenen edessä
Aika on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin täällä ihanaisen auringon alla!
Elämä alkaa olla jo aika arjen omaista, erilaisiin kulttuurillisiin eroihin on alkanut sopeutua ja jatkuvaan huomion keskipisteenä olemiseen tottua (vaikka raskasta se onkin!). Auringon antama energia on valtavaa ja olen saanut täällä ollessa aikaiseksi monia asioita, joista haaveilin Suomessa.
Opiskelumotivaatiota on ollut hurjasti ja olenkin organisoinut ja tehnyt tehtäviä parhaani mukaan, miten nyt nettiyhteydet ovat sitä sallineet. Treenaamisesta ja kehonhuollosta on myös tullut päivittäisiä/viikottaisia rutiineja.
Muiden vapaaehtoisten kanssa on ollut jonkin verran yhteisiä illanistujaisia leffan katselun ja kortin peluun merkeissä. Yhtenä iltana pääsimme opettelemaan myös afrikkalaista tanssia! Alkuperäinen kokoonpano on muokkautunut, kun kaksi uutta on tullut joukkoomme ja kolme lähtenyt. Ensi viikolla hyvästelemme jälleen yhden, kun huonetoverini palaa takaisin Japaniin.
Huonetoverin lähtö on saanut oman koti-ikävän nousemaan pintaan uudestaan, mutta samalla se on rohkaissut minua toimimaan tilanteissa yksin, joissa aiemmin olen turvautunut hänen apuunsa. Yksi näistä on ollut daladala-kyydit eli paikallisella bussilla kulkeminen. Tällä viikolla vihdoin uskaltauduin yksin daladalan kyytiin ja hyvinhän se meni. Onneksi työpaikalla kuitenkin tulee olemaan toinen vapaaehtoinen, jonka kanssa kulkea matkaa.
Ihaninta täällä on ajattomuus ja kiireettömyys. Perheen seinällä tikittää kello, joka ei ole ajassaan, mutta enää se ei häiritse. On ihanaa, kun ei oikeastaan tarvitse stressata mistään vaan saa vain olla. Vaikka päivät tuntuvat usein pitkiltä, johtuen siitä, että usein heräilee jo siinä 5-6 välillä (ilman herätyskelloa!), silti aika kuluu nopeasti. Nämä kuluneet kolme viikkoa, jotka kohta olen täällä ollut, ovatkin vierähtäneet nopeasti.
Tajusin vasta tänään päivitellessä kalenteriani, että matkaani on todellakin jäjellä enää 10 viikkoa! Päiviin mahtuu paljon tekemistä, kun herää aikaisin. Ja vaikka ei tekisi mitään, aika kuluu nopeasti, tässä ajattomuuden fiiliksessä. Vastaavasti unikin tulee aikaisin. Viimeistään kymmeneltä on päästävä lepuuttamaan silmiä. Toisin sanoen heti illallisen jälkeen, vatsa täynnä, unten maille. Illalla usein onkin niin väsynyt, että pään painuessa tyynyyn olen saman tien unessa.
Kolmen ensimmäisen viikon aikana on tullut opittua myös asioita enemmän tai vähemmän kantapään kautta. Tässä pientä vinkkilistaa muille matkaajille:
-Pistokkeet ovat samanlaisia kuin Isossa-Britanniassa eli kolme piikkisiä, varaudu siis oikeanlaisella laturilla tai adapterilla
-Lipokkaat ovat hyvät kengät, mutta todella pitkiin kävelyihin ei parhaat mahdolliset, kaikkeen kuitenkin tottuu
-Jos ostat kenkiä ennen reissuun lähtöä, osta kokoa liian isot! Jalat ovat turvoksissa ainakin alkumatkasta
-Valkoiset ja mustat vaatteet ovat huono valinta, värilliset parempia. Valkoinen värjäytyy hiestä ja musta aurinkorasvasta
-Älä osta paljoa vaatetta Suomesta, Tansaniassa on naurettavan halpaa, joten jätä shoppailu tänne
-Jonkinlainen pyyhe tai liina kannattaa pitää mukana hien pyyhkimistä varten, hikeä nimittäin pukkaa enemmän ku tarpeeks
-Jos et hikoile, et ole juonut tarpeeksi. Jos juot Suomessa 2 litraa niin vähintäänkin tuplaa tuo määrä Tansaniassa.
-Deodorantin voit unohtaa, lyhytkin matka, niin teho pettää. Ja sitä hikeä tulee jokaisesta iho huokosesta, joten se deodorantti kainaloissa ei juurikaan auta!
-NAISET! Rintsikat voi unohtaa myös, turhaa hiostusta ja paikallisetkit suosivat luonnollisuutta! Lisäksi kuumuudesta johtuva jatkuva pieni turvotus sai ainakin minulla rintsikat painamaan niin ilkeästi kaaritukien kohdalta, että käytön jatkaminen olisi ennen pitkään rikkonut ihon. Ainut vaihtoehto on urheiluliivit, jos jotain haluaa paidan alle laittaa.
-Varaa mukaan haavanhoitotarpeita, erityisesti rakkuloiden hoitoon tarvittavia tarpeita
-Aloevera pohjaiset tuotteet ovat paras ystäväsi, rauhoittaa niin ötökän puremat, auringon herkistämän ihon kuin haavat/rakkulat!
-Valkoisena naisena saat paljon huomiota, käytä asemasi oikein, mutta älä anna vääränlaisia viestejä paikallisille!
-Lähde matkaan ennakkoluulottomasti, olitpa sittem kuullut mitä tahansa tai nähnyt kuvia/videoita, kaikki riippuu siitä mihin matkallasi joudut/uskaltaudut, että millaiset olosuhteet ympärilläsi vallitsee
-Hygieniaolot eivät todellakaan ole lähelläkään Suomen tasoa, mutta maalaisjärjellä selviää pitkälle!
Seuraavaan kertaan,
Alisa
Elämä alkaa olla jo aika arjen omaista, erilaisiin kulttuurillisiin eroihin on alkanut sopeutua ja jatkuvaan huomion keskipisteenä olemiseen tottua (vaikka raskasta se onkin!). Auringon antama energia on valtavaa ja olen saanut täällä ollessa aikaiseksi monia asioita, joista haaveilin Suomessa.
Opiskelumotivaatiota on ollut hurjasti ja olenkin organisoinut ja tehnyt tehtäviä parhaani mukaan, miten nyt nettiyhteydet ovat sitä sallineet. Treenaamisesta ja kehonhuollosta on myös tullut päivittäisiä/viikottaisia rutiineja.
Muiden vapaaehtoisten kanssa on ollut jonkin verran yhteisiä illanistujaisia leffan katselun ja kortin peluun merkeissä. Yhtenä iltana pääsimme opettelemaan myös afrikkalaista tanssia! Alkuperäinen kokoonpano on muokkautunut, kun kaksi uutta on tullut joukkoomme ja kolme lähtenyt. Ensi viikolla hyvästelemme jälleen yhden, kun huonetoverini palaa takaisin Japaniin.
Huonetoverin lähtö on saanut oman koti-ikävän nousemaan pintaan uudestaan, mutta samalla se on rohkaissut minua toimimaan tilanteissa yksin, joissa aiemmin olen turvautunut hänen apuunsa. Yksi näistä on ollut daladala-kyydit eli paikallisella bussilla kulkeminen. Tällä viikolla vihdoin uskaltauduin yksin daladalan kyytiin ja hyvinhän se meni. Onneksi työpaikalla kuitenkin tulee olemaan toinen vapaaehtoinen, jonka kanssa kulkea matkaa.
Ihaninta täällä on ajattomuus ja kiireettömyys. Perheen seinällä tikittää kello, joka ei ole ajassaan, mutta enää se ei häiritse. On ihanaa, kun ei oikeastaan tarvitse stressata mistään vaan saa vain olla. Vaikka päivät tuntuvat usein pitkiltä, johtuen siitä, että usein heräilee jo siinä 5-6 välillä (ilman herätyskelloa!), silti aika kuluu nopeasti. Nämä kuluneet kolme viikkoa, jotka kohta olen täällä ollut, ovatkin vierähtäneet nopeasti.
Tajusin vasta tänään päivitellessä kalenteriani, että matkaani on todellakin jäjellä enää 10 viikkoa! Päiviin mahtuu paljon tekemistä, kun herää aikaisin. Ja vaikka ei tekisi mitään, aika kuluu nopeasti, tässä ajattomuuden fiiliksessä. Vastaavasti unikin tulee aikaisin. Viimeistään kymmeneltä on päästävä lepuuttamaan silmiä. Toisin sanoen heti illallisen jälkeen, vatsa täynnä, unten maille. Illalla usein onkin niin väsynyt, että pään painuessa tyynyyn olen saman tien unessa.
Kolmen ensimmäisen viikon aikana on tullut opittua myös asioita enemmän tai vähemmän kantapään kautta. Tässä pientä vinkkilistaa muille matkaajille:
-Pistokkeet ovat samanlaisia kuin Isossa-Britanniassa eli kolme piikkisiä, varaudu siis oikeanlaisella laturilla tai adapterilla
-Lipokkaat ovat hyvät kengät, mutta todella pitkiin kävelyihin ei parhaat mahdolliset, kaikkeen kuitenkin tottuu
-Jos ostat kenkiä ennen reissuun lähtöä, osta kokoa liian isot! Jalat ovat turvoksissa ainakin alkumatkasta
-Valkoiset ja mustat vaatteet ovat huono valinta, värilliset parempia. Valkoinen värjäytyy hiestä ja musta aurinkorasvasta
-Älä osta paljoa vaatetta Suomesta, Tansaniassa on naurettavan halpaa, joten jätä shoppailu tänne
-Jonkinlainen pyyhe tai liina kannattaa pitää mukana hien pyyhkimistä varten, hikeä nimittäin pukkaa enemmän ku tarpeeks
-Jos et hikoile, et ole juonut tarpeeksi. Jos juot Suomessa 2 litraa niin vähintäänkin tuplaa tuo määrä Tansaniassa.
-Deodorantin voit unohtaa, lyhytkin matka, niin teho pettää. Ja sitä hikeä tulee jokaisesta iho huokosesta, joten se deodorantti kainaloissa ei juurikaan auta!
-NAISET! Rintsikat voi unohtaa myös, turhaa hiostusta ja paikallisetkit suosivat luonnollisuutta! Lisäksi kuumuudesta johtuva jatkuva pieni turvotus sai ainakin minulla rintsikat painamaan niin ilkeästi kaaritukien kohdalta, että käytön jatkaminen olisi ennen pitkään rikkonut ihon. Ainut vaihtoehto on urheiluliivit, jos jotain haluaa paidan alle laittaa.
-Varaa mukaan haavanhoitotarpeita, erityisesti rakkuloiden hoitoon tarvittavia tarpeita
-Aloevera pohjaiset tuotteet ovat paras ystäväsi, rauhoittaa niin ötökän puremat, auringon herkistämän ihon kuin haavat/rakkulat!
-Valkoisena naisena saat paljon huomiota, käytä asemasi oikein, mutta älä anna vääränlaisia viestejä paikallisille!
-Lähde matkaan ennakkoluulottomasti, olitpa sittem kuullut mitä tahansa tai nähnyt kuvia/videoita, kaikki riippuu siitä mihin matkallasi joudut/uskaltaudut, että millaiset olosuhteet ympärilläsi vallitsee
-Hygieniaolot eivät todellakaan ole lähelläkään Suomen tasoa, mutta maalaisjärjellä selviää pitkälle!
Seuraavaan kertaan,
Alisa
torstai 25. tammikuuta 2018
Perillä Tansaniassa!
Täällä sitä ollaan. Trooppisen ilman syleilyssä 30+ asteen lämmöissä! Kyllä on tullut hikoiltua ihan urakalla!
Matka meni todella hyvin vaikka lähtö oli tosi rankka ja monia kyyneleitä on viimeisen kahden vuorokauden aikana vuodatettu! Mitään ongelmia ei matkan aikana onneksi ollut, ainoastaan unohdin vaihtaa rahaa ennen Tansanian kentälle tulemista, joten viisumin saaminen vähän kesti, mutta muuten kaikki sujui todella hyvin! Minua oltiin vastassa lentokentällä ja menimme suoraan kentältä perheen luokse, jossa asustelen seuraavat kuukaudet.
Perheeseen kuuluu vanhemmat ja kaksi lasta; 7-vuotias poika ja 1,5-vuotias tyttö. Lisäksi myös perheen äidin sisko asuu täällä. Jaan huoneeni edellä mainitun siskon sekä toisen vapaaehtoisen kanssa, joka tulee Japanista. Minut otettiin lämpimästi vastaan ja se on helpottanut asettumista tänne. Moneen asiaan on totuttelemista, mutta tulen viihtymään täällä seuraavat kuukaudet erittäin hyvin. Talo ei tosiaankaan ole mikään tavallinen savimaja, vaan ihan oikea talo, vaikka onkin vielä keskeneräinen: suihkua ja vetävää vessaa ei vielä ole vaan kaikki hoituu mekaanisesti käsin, ja ylipäätään juoksevaa vettä ei sisälle tule. Myöskään sähköverkkoon ei taloa ole vielä kytketty, vaan valot, tv ja laitteiden lataus onnistuu aurinkogeneraattorin avulla.
Ensimmäinen ilta oli todella raskas henkisesti. Vaikka perhe on aivan ihana ja kanssani asuva japanilainen vapaaehtoinen myös todella mukava, ikävä Suomeen on suuri ja varmaan pientä kulttuurishokkiakin on tällä hetkellä. Ruoka ei ole oikein vielä maistunut ja muutenkin vielä aika menee aikamoisen sumupilven keskellä.
Ensimmäinen kokonainen päivä on nyt Tansaniassa takana. Aamulla menimme ensiksi järjestön toimistolle hoitamaan rekisteröitymiseni ja samalla maksoin ylläpitomaksun. Sen jälkeen kävimme kaupungilla ja sain prepaidliittymän, joten yhteydenpito onnistuu nyt hiukan paremmin. Nettiyhteys on todella hidas, joten esimerkiksi koulutehtävien teko tulee olemaan haasteellista. Eiköhän tästä kuitenkin selvitä ihan kunnialla! Jos koulutehtävät ei nyt onnistu täällä niin se tietää työn täyteistä loppukevättä kotiin palattuani! Sain vaihdettua myös rahaa ja kävimme myös pikaisesti tsekkaamassa päiväkodin, jossa projektini toteutetaan.
Jalat ovat tällä hetkellä aika kuolleet, eikä ne siitä ainakaan paremmaksi muutu. Sain todeta kaupungille lähtiessä, että kengät, jotka ostin Suomesta, olivat aivan liian pienet, mutta mitään muutakaan ei ollut laittaa jalkaan. Joten ei auttanut muuta kuin survoa turvonneet jalat kenkiin ja lähteä. Kävelyä tuli PALJON, joten reissun päätteeksi pääsin toteamaan, että ukkovarvas on tuusan muuskana ja todennäköisesti mustuu niin, että kynsi jossain vaiheessa irtoaa! Seuraavaksi on sitten aika tuhota varpaanvälit, kun ballerinat vaihtuu varvastossuihin..
Hikisin terveisin,
Alisa
Matka meni todella hyvin vaikka lähtö oli tosi rankka ja monia kyyneleitä on viimeisen kahden vuorokauden aikana vuodatettu! Mitään ongelmia ei matkan aikana onneksi ollut, ainoastaan unohdin vaihtaa rahaa ennen Tansanian kentälle tulemista, joten viisumin saaminen vähän kesti, mutta muuten kaikki sujui todella hyvin! Minua oltiin vastassa lentokentällä ja menimme suoraan kentältä perheen luokse, jossa asustelen seuraavat kuukaudet.
Perheeseen kuuluu vanhemmat ja kaksi lasta; 7-vuotias poika ja 1,5-vuotias tyttö. Lisäksi myös perheen äidin sisko asuu täällä. Jaan huoneeni edellä mainitun siskon sekä toisen vapaaehtoisen kanssa, joka tulee Japanista. Minut otettiin lämpimästi vastaan ja se on helpottanut asettumista tänne. Moneen asiaan on totuttelemista, mutta tulen viihtymään täällä seuraavat kuukaudet erittäin hyvin. Talo ei tosiaankaan ole mikään tavallinen savimaja, vaan ihan oikea talo, vaikka onkin vielä keskeneräinen: suihkua ja vetävää vessaa ei vielä ole vaan kaikki hoituu mekaanisesti käsin, ja ylipäätään juoksevaa vettä ei sisälle tule. Myöskään sähköverkkoon ei taloa ole vielä kytketty, vaan valot, tv ja laitteiden lataus onnistuu aurinkogeneraattorin avulla.
Ensimmäinen ilta oli todella raskas henkisesti. Vaikka perhe on aivan ihana ja kanssani asuva japanilainen vapaaehtoinen myös todella mukava, ikävä Suomeen on suuri ja varmaan pientä kulttuurishokkiakin on tällä hetkellä. Ruoka ei ole oikein vielä maistunut ja muutenkin vielä aika menee aikamoisen sumupilven keskellä.
Ensimmäinen kokonainen päivä on nyt Tansaniassa takana. Aamulla menimme ensiksi järjestön toimistolle hoitamaan rekisteröitymiseni ja samalla maksoin ylläpitomaksun. Sen jälkeen kävimme kaupungilla ja sain prepaidliittymän, joten yhteydenpito onnistuu nyt hiukan paremmin. Nettiyhteys on todella hidas, joten esimerkiksi koulutehtävien teko tulee olemaan haasteellista. Eiköhän tästä kuitenkin selvitä ihan kunnialla! Jos koulutehtävät ei nyt onnistu täällä niin se tietää työn täyteistä loppukevättä kotiin palattuani! Sain vaihdettua myös rahaa ja kävimme myös pikaisesti tsekkaamassa päiväkodin, jossa projektini toteutetaan.
Jalat ovat tällä hetkellä aika kuolleet, eikä ne siitä ainakaan paremmaksi muutu. Sain todeta kaupungille lähtiessä, että kengät, jotka ostin Suomesta, olivat aivan liian pienet, mutta mitään muutakaan ei ollut laittaa jalkaan. Joten ei auttanut muuta kuin survoa turvonneet jalat kenkiin ja lähteä. Kävelyä tuli PALJON, joten reissun päätteeksi pääsin toteamaan, että ukkovarvas on tuusan muuskana ja todennäköisesti mustuu niin, että kynsi jossain vaiheessa irtoaa! Seuraavaksi on sitten aika tuhota varpaanvälit, kun ballerinat vaihtuu varvastossuihin..
Hikisin terveisin,
Alisa
sunnuntai 21. tammikuuta 2018
Terveydenhuodolliset tarpeet
Tansania kuuluu niihin maihin, joihin matkustaessa on monia huomioon otettavia asioita terveyden ylläpitämiseksi. Riippuen matkan pituudesta ja mestasta, jossa aiot matkaasi viettää, tavrvitset kasan erilaisia rokotuksia ja lääkityksiä.
Itse sain hyvät ohjeet kouluni terveydenhoitajalta ja matkaan lähtiessä tulet todennäköisesti käymään lääkärissä, jossa saat ohjeet erilaisiin terveydellisiin asioihin. Halusin kuitenkin kasata ohjeet yhteen postaukseen, jolloin ne ovat helposti luettavissa jo ennen varsinaista matkan toteutusvaihetta.
Rokotuksista tärkein on keltakuumerokote, josta tarvitset todistuksen, jotta pääset Tansaniassa lentokenttää pidemmälle. Keltainen rokotuskortti on kätevä hankinta tässä vaiheessa, jos sitä ei vielä ole. Samalla pysyy kärryillä omien rokotusten ajantasaisuudesta helposti.
Seuraavaksi tärkein on malarialääkitys, jonka tarvitset, matkustitpa mihin päin Tansaniaa tahansa. Malarialääkityksiä on erilaisia ja, jos maksat lääkityksen itse voit valita itsellesi sopivimman. Itselläni oli lääkitys, joka oli kaikista halvin ja se otettiin kerran viikossa. Muista kuitenkin, että lääkitys ei anna 100% suojaa, joten myös hyttysmyrkkyjen ja suojaavan vaatetuksen käyttö sekä hyttysverkko sängyn päällä on suositeltavia.
Muita pakollisia tai vähintäänkin vahvasti suositeltuja rokotuksia ovat hepatiitti A, kausi-influenssa, ajantasalla oleva kansallinen rokotusohjelma sekä meningokokkirokote (aivokalvontulehdus). Lisäksi matkan pituudesta ja kohdealueesta riippuen tarvitset myös hepatiitti B-, lavantauti- ja kolerarokotteet.
Lisäksi muista myös ottaa omat peruslääkityksiäsi mukaan riittävä määrä. Kaikista lääkärin määräämistä lääkkeistä, joita otat mukaan, kannattaa varalta pyytää apteekista englannin kieliset reseptitositteet.
Rokotusten ja lääkärin määräämien lääkitysten lisäksi on monia muita terveyden ja hygienian kannalta tärkeitä asioita, joita kannattaa ottaa huomioon Tansaniaan lähtiessä. Ensinnäkin, Tansaniasta voi olla vaikeuksia saada suomalaista hygieniatasoa vastaavia tuotteita ja erilaisten lääkkeiden ostamisen kanssa pitää olla tarkkana, että niissä on päiväystä. Joten tietynlainen "ensiapupakkaus" kannattaa hankkia jo Suomesta. Lisäksi, vaikka Tansania on halpa maa, lääkkeet sekä hygieniatuotteet voivat olla jopa kalliimpia kuin Suomessa, joten säästät todennäköisesti rahaa hankkimalla pienen määrän tarpeellisia itsehoitolääkkeitä ja -tarpeita jo ennen lähtöä.
Särkylääkkeitä tulee varata mukaan kahdenlaisia. Kuumelääkkeeksi ainoastaan parasetamoli. Perus särkytiloihin, kuten päänsärkyyn käy myös muut särkylääkkeet. Myös kuumemittari kannattaa hankkia ja aina oireiden ilmestyessä varalta mitata kuume.
Maitohappobakteerien syönti koko matkan ajan on suotavaa. Aloita tablettien syönti jo 1-2 viikkoa ennen reissua ja syö niitä vielä 1-2 viikkoa reissun jälkeen. Lisäksi, jos koet tarpeelliseksi, varaudu ripuli- ja ummetuslääkkein matkaan. Lisäksi matkapahoinvointilääke voi olla myös hyvä sisällyttää reissutavaroihin.
Itse koin Bepanthenin parhaimmaksi ostokseksi matkaani varten. Sillä hoitui niin pintanaarmut, rakkulat kuin auringonpolttaman ihon hoito. Lisäksi puhdas aloevera oli oiva lisä omaan matkalaukkuun. Lisäksi erilaisten haavojen ja rakkuloiden hoitoa varten kannattaa ottaa puhdistusainetta, laastareita, sideharsoa.. Sellaset perusvarastot kaikkea. Itseltä jäi uupumaan matkatavaroista rakkolaastarit, ne olisivat olleet todella tarpeen koko reissun ajan!
Muita tarpeita, joita kannattaa ottaa mukaan on käsidesi, kyypakkaus, kortisonivoidetta, aurinkorasvaa (korkealla suojakertoimella), antihistamiineja, naisten kannattaa varautua kuukautissuojiin ja, jos suunnittelee elävänsä villiä sinkkuelämää, niin kondomeja.
Myös kynsienhoitosetti, silmätipat, nenäsuihke/-öljy, väliaikainen paikkausmateriaali hampaille ja lääkehiili ovat sellaisia, joita voi oman harkinnan mukaan ottaa mukaan matkalle. Lisäksi voit oman harkintasi mukaan ottaa erilaisia vitamiinivalmisteita, yms. mukaan, jos koet ne tarpeelliseksi.
Jos kyseessä on pitkä matka, keskustele lääkärisi kanssa, tarvitseeko hankkia antibiootteja tai muita lääkkeitä Suomesta.
Tervettä matkaa,
Alisa
Itse sain hyvät ohjeet kouluni terveydenhoitajalta ja matkaan lähtiessä tulet todennäköisesti käymään lääkärissä, jossa saat ohjeet erilaisiin terveydellisiin asioihin. Halusin kuitenkin kasata ohjeet yhteen postaukseen, jolloin ne ovat helposti luettavissa jo ennen varsinaista matkan toteutusvaihetta.
Rokotuksista tärkein on keltakuumerokote, josta tarvitset todistuksen, jotta pääset Tansaniassa lentokenttää pidemmälle. Keltainen rokotuskortti on kätevä hankinta tässä vaiheessa, jos sitä ei vielä ole. Samalla pysyy kärryillä omien rokotusten ajantasaisuudesta helposti.
Seuraavaksi tärkein on malarialääkitys, jonka tarvitset, matkustitpa mihin päin Tansaniaa tahansa. Malarialääkityksiä on erilaisia ja, jos maksat lääkityksen itse voit valita itsellesi sopivimman. Itselläni oli lääkitys, joka oli kaikista halvin ja se otettiin kerran viikossa. Muista kuitenkin, että lääkitys ei anna 100% suojaa, joten myös hyttysmyrkkyjen ja suojaavan vaatetuksen käyttö sekä hyttysverkko sängyn päällä on suositeltavia.
Muita pakollisia tai vähintäänkin vahvasti suositeltuja rokotuksia ovat hepatiitti A, kausi-influenssa, ajantasalla oleva kansallinen rokotusohjelma sekä meningokokkirokote (aivokalvontulehdus). Lisäksi matkan pituudesta ja kohdealueesta riippuen tarvitset myös hepatiitti B-, lavantauti- ja kolerarokotteet.
Lisäksi muista myös ottaa omat peruslääkityksiäsi mukaan riittävä määrä. Kaikista lääkärin määräämistä lääkkeistä, joita otat mukaan, kannattaa varalta pyytää apteekista englannin kieliset reseptitositteet.
Rokotusten ja lääkärin määräämien lääkitysten lisäksi on monia muita terveyden ja hygienian kannalta tärkeitä asioita, joita kannattaa ottaa huomioon Tansaniaan lähtiessä. Ensinnäkin, Tansaniasta voi olla vaikeuksia saada suomalaista hygieniatasoa vastaavia tuotteita ja erilaisten lääkkeiden ostamisen kanssa pitää olla tarkkana, että niissä on päiväystä. Joten tietynlainen "ensiapupakkaus" kannattaa hankkia jo Suomesta. Lisäksi, vaikka Tansania on halpa maa, lääkkeet sekä hygieniatuotteet voivat olla jopa kalliimpia kuin Suomessa, joten säästät todennäköisesti rahaa hankkimalla pienen määrän tarpeellisia itsehoitolääkkeitä ja -tarpeita jo ennen lähtöä.
Särkylääkkeitä tulee varata mukaan kahdenlaisia. Kuumelääkkeeksi ainoastaan parasetamoli. Perus särkytiloihin, kuten päänsärkyyn käy myös muut särkylääkkeet. Myös kuumemittari kannattaa hankkia ja aina oireiden ilmestyessä varalta mitata kuume.
Maitohappobakteerien syönti koko matkan ajan on suotavaa. Aloita tablettien syönti jo 1-2 viikkoa ennen reissua ja syö niitä vielä 1-2 viikkoa reissun jälkeen. Lisäksi, jos koet tarpeelliseksi, varaudu ripuli- ja ummetuslääkkein matkaan. Lisäksi matkapahoinvointilääke voi olla myös hyvä sisällyttää reissutavaroihin.
Itse koin Bepanthenin parhaimmaksi ostokseksi matkaani varten. Sillä hoitui niin pintanaarmut, rakkulat kuin auringonpolttaman ihon hoito. Lisäksi puhdas aloevera oli oiva lisä omaan matkalaukkuun. Lisäksi erilaisten haavojen ja rakkuloiden hoitoa varten kannattaa ottaa puhdistusainetta, laastareita, sideharsoa.. Sellaset perusvarastot kaikkea. Itseltä jäi uupumaan matkatavaroista rakkolaastarit, ne olisivat olleet todella tarpeen koko reissun ajan!
Muita tarpeita, joita kannattaa ottaa mukaan on käsidesi, kyypakkaus, kortisonivoidetta, aurinkorasvaa (korkealla suojakertoimella), antihistamiineja, naisten kannattaa varautua kuukautissuojiin ja, jos suunnittelee elävänsä villiä sinkkuelämää, niin kondomeja.
Myös kynsienhoitosetti, silmätipat, nenäsuihke/-öljy, väliaikainen paikkausmateriaali hampaille ja lääkehiili ovat sellaisia, joita voi oman harkinnan mukaan ottaa mukaan matkalle. Lisäksi voit oman harkintasi mukaan ottaa erilaisia vitamiinivalmisteita, yms. mukaan, jos koet ne tarpeelliseksi.
Jos kyseessä on pitkä matka, keskustele lääkärisi kanssa, tarvitseeko hankkia antibiootteja tai muita lääkkeitä Suomesta.
Tervettä matkaa,
Alisa
keskiviikko 17. tammikuuta 2018
Viikon päästä mennään!
Mä tein sen! Mä olen pientä viimeistä loppusilausta vaille valmis nousemaan lentokoneeseen ja kokemaan jotain todella uutta ja erilaista. VIIKON PÄÄSTÄ MENNÄÄN!
Tänään sain viimeisetkin asiat koulun osalta kuntoon: etukäteistehtävä vaihtoon liittyen vihdoin ja viimein palautettu ja opintosuunnitelmaan opettajien nimmarit metsästetty. Perjantaina vielä olisi yhden kurssin uusintatentti ja sitten voikin aloittaa täyden jännittämisen reissun suhteen.
Viikonlopun vietin vanhempieni luona ja haikein mielin ajelin maanantai-iltana takaisin kotiin. Ja enhän minä itseäni ihan helpolla päästänyt... Sillä, koska vielä ei ole riittävästi stressiä ja jännitystä matkan johdosta niin päätin "kadottaa" tietokoneeni ulkoisen kovalevyn, joka sisältää kaikki koulutehtäväni ja materiaalit itsenäiseen opiskeluun. Siinä olisi mennyt varmaan satojen tuntien työmäärä hukkaan, jos ulkoinen olisi oikeasti kadonnut tai jäänyt vanhempieni luokse. Onneksi kuitenkaan ei sen kummemmasta "katoamisesta" ollut kyse kuin, että se oli hautautunut muhkean paripeittomme uumeniin. No, tulipahan vähän saatua sykettä korkeemmalle tai paremminkin taisi tulla pieni muotoinen sydämen pysähdys! :D
Matkajärjestelyt alkavat olemaan aikalailla paketissa: rokotukset ovat kunnossa, koulun kanssa kaikki sovittuna, tukirahahakemus vireillä, Kelan tuet tarkistettu ja päätöskin tullut ja kaikki matkustusasiakirjat, lentoliput ja ilmoitukset eri paikkoihin hoidettu. Enää pieni shoppailureissu jäljellä ja tavaroiden pakkaaminen järkevästi mukaan.
Mitä kaikkea siis on lyhyeti mahtunut viimeiseen kahteen viikkoon:
1) Rokotukset laitettu ja malarialääkitys aloitettu
2) Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma keväälle tehty opettajien kanssa
3) Kurssien aloittamista koululla
4) Esiraportti matkasta tehty ja palautettu
5) Erilaiset hakemukset toimitettu koululle
6) Lentoaikataulut ilmoitettu Tansaniaan sekä Allianssiin
7) Allianssiin toimitettu tarvittavat ilmoitukset
8) Matkustusilmoitus hoidettu
9) Kaikista tärkeistä dokumenteista otettu kopiot OneDriveen sekä muistitikulle ja lisäksi kaikista tärkeimmät myös tulostettu
10) Tutustuttu järjestön toimittamaan infokirjeeseen
Vieläkin on hiukan utopinen olo eikä meinaa uskoa, että todellakin viikon päästä näihin aikoihin olen lentokoneessa matkalla Tansaniaan. Vaikka matka tulee varmasti olemaan todella upea ja tulen kokemaan paljon uusia, ihmeellisiä asioita, on mielessä haikeus sekä ikävä. Samalla takaraivossa on myös pieni pelko siitä, ettei juurikaan tiedä mihin varautua. Vaikka paljon on vinkkejä ja ohjeita kuullut, on ihan eri asia oikeasti kokea ne asiat itse. Tällä hetkellä on kuitenkin parasta ottaa päivä kerrallaan eikä murehtia turhasta.
Aamuja TJ7,
Alisa
Tänään sain viimeisetkin asiat koulun osalta kuntoon: etukäteistehtävä vaihtoon liittyen vihdoin ja viimein palautettu ja opintosuunnitelmaan opettajien nimmarit metsästetty. Perjantaina vielä olisi yhden kurssin uusintatentti ja sitten voikin aloittaa täyden jännittämisen reissun suhteen.
Viikonlopun vietin vanhempieni luona ja haikein mielin ajelin maanantai-iltana takaisin kotiin. Ja enhän minä itseäni ihan helpolla päästänyt... Sillä, koska vielä ei ole riittävästi stressiä ja jännitystä matkan johdosta niin päätin "kadottaa" tietokoneeni ulkoisen kovalevyn, joka sisältää kaikki koulutehtäväni ja materiaalit itsenäiseen opiskeluun. Siinä olisi mennyt varmaan satojen tuntien työmäärä hukkaan, jos ulkoinen olisi oikeasti kadonnut tai jäänyt vanhempieni luokse. Onneksi kuitenkaan ei sen kummemmasta "katoamisesta" ollut kyse kuin, että se oli hautautunut muhkean paripeittomme uumeniin. No, tulipahan vähän saatua sykettä korkeemmalle tai paremminkin taisi tulla pieni muotoinen sydämen pysähdys! :D
Matkajärjestelyt alkavat olemaan aikalailla paketissa: rokotukset ovat kunnossa, koulun kanssa kaikki sovittuna, tukirahahakemus vireillä, Kelan tuet tarkistettu ja päätöskin tullut ja kaikki matkustusasiakirjat, lentoliput ja ilmoitukset eri paikkoihin hoidettu. Enää pieni shoppailureissu jäljellä ja tavaroiden pakkaaminen järkevästi mukaan.
Mitä kaikkea siis on lyhyeti mahtunut viimeiseen kahteen viikkoon:
1) Rokotukset laitettu ja malarialääkitys aloitettu
2) Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma keväälle tehty opettajien kanssa
3) Kurssien aloittamista koululla
4) Esiraportti matkasta tehty ja palautettu
5) Erilaiset hakemukset toimitettu koululle
6) Lentoaikataulut ilmoitettu Tansaniaan sekä Allianssiin
7) Allianssiin toimitettu tarvittavat ilmoitukset
8) Matkustusilmoitus hoidettu
9) Kaikista tärkeistä dokumenteista otettu kopiot OneDriveen sekä muistitikulle ja lisäksi kaikista tärkeimmät myös tulostettu
10) Tutustuttu järjestön toimittamaan infokirjeeseen
Vieläkin on hiukan utopinen olo eikä meinaa uskoa, että todellakin viikon päästä näihin aikoihin olen lentokoneessa matkalla Tansaniaan. Vaikka matka tulee varmasti olemaan todella upea ja tulen kokemaan paljon uusia, ihmeellisiä asioita, on mielessä haikeus sekä ikävä. Samalla takaraivossa on myös pieni pelko siitä, ettei juurikaan tiedä mihin varautua. Vaikka paljon on vinkkejä ja ohjeita kuullut, on ihan eri asia oikeasti kokea ne asiat itse. Tällä hetkellä on kuitenkin parasta ottaa päivä kerrallaan eikä murehtia turhasta.
Aamuja TJ7,
Alisa
keskiviikko 10. tammikuuta 2018
Selkeä TO DO LIST
1) Ota yhteys pomoosi tai koulusi vaihtovastaavaan/vastuuopettajaan.
2) Yhteys järjestöön (tarvittaessa).
3) Hoida hakemukset kouluun, järjestöön, vuorotteluvapaa, tms. (tarvittaessa)
4) Suunnittele opinnot opettajasi kanssa (tarvittaessa)
5) Aika terveydenhoitajalle terveyskeskusteluun.
6) Aika rokotuslääkärille (sen jälkeen kun, kohdan 3 hakemukset hyväksytty)
7) Soita apteekkiin: varmista rokotteiden saatavuus
8) Nouda tarvittavat rokotukset ja muut lääkitykset apteekista englanninkielisine resepteineen
9) Aika terveydenhoitajalle/lääkärille rokotuksia varten (muista keltainen rokotuskortti!)
10) Huolehdi matkustusasiakirjat (passi, viisumi, yms)
11) Hanki matkavakuutus
12) Ilmoitus matkasta ulkoministeriölle
13) Kopiot tärkeistä asiakirjoista esimerkiksi sähköpostiin (passi, vakuutukset yms) sekä tulosta tarvittavat asiakirjat mukaasi käsimatkatavaroihin.
14) Varmista pankkikorttien voimassaolo
15) Pankkitunnukset ja tarvittavat yhteystiedot mukaan
16) Varmista sääolosuhteet matkasi ajalle
17) Positiivista ja avointa mieltä uutta kulttuuria kohtaan!
Älä unohda näitä!
Reissuun lähteminen vaatii paljon erilaisia valmisteluja. Ohjeita tulee joka suunnasta ja se helposti sekoittaa pään, että mitäs kaikkea sitä pitikään tehdä. Tämän postauksen avulla, toivon mukaan, olet valmis lähtöön ja saat vinkkejä sekä helposti kopioitavan TO DO - listan matkaasi varten!
Ihan ensimmäisenä reissua suunnitellessa tulee ottaa huomioon oma elämäntilanne sekä se, että kuinka matkan toteutat ja miksi haluat lähteä eli mikä toimii sinulle motivaationa matkallesi:
1) Lähdetkö reissuun yksin vai kumppanisi/perheesi kanssa?
2) Jos sinulla on kumppani tai perhe, kuinka he suhtautuvat matkaasi? Miten se vaikuttaa matkan toteutumiseen?
3) Oletko työelämässä tai opiskeletko? Saatko töistä vapaata esimerkiksi vuorotteluvapaan merkeissä? Voiko matkan yhdistää osaksi opiskelujasi?
4) Olethan varannut riittävästi aikaa valmisteluihin? Esimerkiksi rokotukset voivat viedä viikkoja, jopa kuukausia ja lääkäriaikoja voi olla haastava saada, paikkakunnasta riippuen.
5) Mikä on matkasi tarkoitus ja mitä matkalta odotat? Onko sinulla jotain tavoitteita matkasi suhteen?
Kun olet vastannut edellä mainittuihin kysymyksiin on aika alkaa valmistella todenteolla matkaasi. Itse kirjoitan tätä blogia opiskelijana, mutta pyrin kirjoittamaan seuraavan TO DO - listan niin, että se auttaa ketä tahansa Tansaniaan lähtevää.
ENNEN REISSUUN LÄHTÖÄ
1) Varmista, että matka onnistuu työ-/opiskelupaikkasi puolesta. Keskustele siis pomosi tai vastuuopettajasi kanssa matkasta sekä mitä järjestelyjä matkan toteutuminen vaatii.
2) Seuraavaksi ota yhteys terveydenhoitajaan. Selvitä mitä rokotuksia tarvitset sekä millaisia muita terveydellisiä asioita sinun on huomioitava Tansaniaan lähtiessäsi (tästä teen ihan oman postauksen!).
3) Kun työpaikka/koulu näyttää vihreää valoa matkallesi, selvitä mitä kautta pääset reissuun. Itse lähdin vapaaehtoistyöhön Allianssin nuorisovaihdon kautta. Tee tarvittavat hakemukset ja jää odottamaan tuloksia.
4) Huolehdi kaikki matkustusasiakirjat kuntoon. Ensimmäisenä tarkista, että passisi on voimassa vähintään 6kk reissusi jälkeen. Sitten tarkista SUORAAN konsulaatilta, että mitkä ovat sen hetken viisumivaatimukset. Tansaniaan matkustettaessa on AINA oltava viisumi ja ajantasaiset tiedot saa helpoiten, kun katsoo ne konsulaatin sivuilta tai suoraan laittaa heille asiasta kyselyä, jos on jotain epäselvää (vuoden 2017 viisumiohjeet voit lukea aikaisemmasta postauksestani täältä).
5) Kun sinut on hyväksytty mukaan hakemaasi ohjelmaan on aika varata aika paikkakuntasi rokotusvastaanotolle. Itsellä homma meni niin, että ensin kävin rokotuslääkärillä, joka hoiti kaikki reseptit kuntoon ja sitten sain suoraan keltakuumerokotuksen terveydenhoitajalta siinä terveyskeskuksella. Muut rokotuksen hain itse apteekista ja kouluterveydenhoitaja laittoi ne sitten minulle. Jotkin rokotukset saattavat olla myös suun kautta otettavia, joten ne voi sitten ihan itse ottaa kotona, paketeissa selkeät ohjeet.
6) Soita apteekkiin hyvissä ajoin varmistaaksesi, että kaikki rokotteita löytyy heiltä varastosta. Riippuen apteekista, jos lääkkeitä joutuu tilailemaan varastoon, voi mennä jopa viikko, että saat lunastettua reseptisi. Kun tiedät milloin saat reseptisi lunastettua, varaa rokotusaika terveydenhoitajallesi. Huolehdi myös, että sinulla on tarvittava määrä kaikkia lääkityksiä koko matkasi ajalle, joita käytät normaalistikin. Lisäksi pyydä apteekista kaikista mukaan ottamistasi lääkkeistä englannin kielinen reseptitosite.
7) Varmista ennen matkaasi, että kaikki tarvitsemasi pankkikortit ovat voimassa koko matkan. Tarkista myös valuutta- ja maksuasiat etukäteen. Eli siis, että missä pääset vaihtamaan rahaa ja millaiset maksuvälineet Tansaniassa toimivat. Turistikohteissa yleisesti ottaen toimii perus VISA, mutta käteistä kannattaa aina olla mukana, joko dollareina tai shillinkeinä.
8) Matkavakuutuksen hankinta. Tämä kannattaa sitten olla mahdollisimman laaja, lähditpä sitten lomailemaan tai bisnessmatkalle. Mitä laajempi vakuutus sen parempi. Itse otin vakuutuksen kansainvälisen yhtiön kautta, joka myy vakuutuksia alle 29-vuotiaille vaihto-oppilaille, au paireilla ja vapaaehtoistyöntekijöille (Dr. Walter, PROTIP-WORLD).
9) Tee matkustusilmoitus ulkoministeriölle. Koulut usein vaativat tämän, jos lähden matkaan osana opintojasi, mutta myös lomailijana tämä vaihe on suositeltava, jotta tieto kulkee Suomeen läheisillesi, jos sinulle tapahtuu matkalla jotain odottamatonta, etkä itse ole kykenevä ilmoittamaan Suomeen.
10) Kopio passista sekä kopiot kaikista matkavakuutuksista ym. tärkeistä asiakirjoista esimerkiksi sähköpostiin. Jos lähdet vapaaehtoistyöhön, varmista mitä asiakirjoja sinulla pitää olla mukanasi saapuessasi maahan. Näistä asiakirjoista ota tulosteet mukaasi.
11) Pankkitunnukset ja yhteystiedot Suomeen. Muista säilyttää pankkitunnuksesi turvallisesti koko matkan ajan. Nämä kuitenkin on hyvä olla mukana varsinkin pidemmällä matkalla, jos sinun täytyy hoitaa laskuja tms. matkasi aikana. Myös jonkinlainen lista yhteystiedoista Suomeen kannattaa ottaa mukaan. Milloin tahansa sinulta voidaan varastaa tavaraa, joten varmista, että sinulla on yhteystiedot varmassa paikassa, esimerkiksi hotellihuoneessasi, jotta saat puhelinnumerot yms käyttöösi vaikka puhelimesi katoaisi matkalla. Osoitteita kannattaa ottaa mukaan myös, jos haluat lähetellä postikortteja kotipuoleen!
12) Varmista sääolosuhteet matkasi ajalle ja varaa säänmukainen varustus. Huolehdi myös, että sinulla on tarpeelliset itsehoitovälineet mukanasi, kuten lisäravintoaineet, aurinkorasvat yms. Näistä saat ohjeistusta kyllä myös terveydenhoitajaltasi.
13) Lisäksi ota mukaasi paljon positiivista mieltä sekä avointa mieltä uutta kulttuuria kohtaan!
Näillä ohjeilla matkasi pitäisi ainakin lähestulkoon onnistua ilman suurempia ongelmia. Avainsanana tähän koko postaukseen voisi olla AIKA eli varaa riittävästi aikaa kaikkiin matkavalmisteluihin ja tee selkeä toimintasuunnitelma itsellesi. Helposti kopioitava ja ytimekäs TO DO - list löytyy täältä.
Helpompaa matkan tekoa,
Alisa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)