Tänään sain viimeisetkin asiat koulun osalta kuntoon: etukäteistehtävä vaihtoon liittyen vihdoin ja viimein palautettu ja opintosuunnitelmaan opettajien nimmarit metsästetty. Perjantaina vielä olisi yhden kurssin uusintatentti ja sitten voikin aloittaa täyden jännittämisen reissun suhteen.
Viikonlopun vietin vanhempieni luona ja haikein mielin ajelin maanantai-iltana takaisin kotiin. Ja enhän minä itseäni ihan helpolla päästänyt... Sillä, koska vielä ei ole riittävästi stressiä ja jännitystä matkan johdosta niin päätin "kadottaa" tietokoneeni ulkoisen kovalevyn, joka sisältää kaikki koulutehtäväni ja materiaalit itsenäiseen opiskeluun. Siinä olisi mennyt varmaan satojen tuntien työmäärä hukkaan, jos ulkoinen olisi oikeasti kadonnut tai jäänyt vanhempieni luokse. Onneksi kuitenkaan ei sen kummemmasta "katoamisesta" ollut kyse kuin, että se oli hautautunut muhkean paripeittomme uumeniin. No, tulipahan vähän saatua sykettä korkeemmalle tai paremminkin taisi tulla pieni muotoinen sydämen pysähdys! :D
Matkajärjestelyt alkavat olemaan aikalailla paketissa: rokotukset ovat kunnossa, koulun kanssa kaikki sovittuna, tukirahahakemus vireillä, Kelan tuet tarkistettu ja päätöskin tullut ja kaikki matkustusasiakirjat, lentoliput ja ilmoitukset eri paikkoihin hoidettu. Enää pieni shoppailureissu jäljellä ja tavaroiden pakkaaminen järkevästi mukaan.
Mitä kaikkea siis on lyhyeti mahtunut viimeiseen kahteen viikkoon:
1) Rokotukset laitettu ja malarialääkitys aloitettu
2) Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma keväälle tehty opettajien kanssa
3) Kurssien aloittamista koululla
4) Esiraportti matkasta tehty ja palautettu
5) Erilaiset hakemukset toimitettu koululle
6) Lentoaikataulut ilmoitettu Tansaniaan sekä Allianssiin
7) Allianssiin toimitettu tarvittavat ilmoitukset
8) Matkustusilmoitus hoidettu
9) Kaikista tärkeistä dokumenteista otettu kopiot OneDriveen sekä muistitikulle ja lisäksi kaikista tärkeimmät myös tulostettu
10) Tutustuttu järjestön toimittamaan infokirjeeseen
Vieläkin on hiukan utopinen olo eikä meinaa uskoa, että todellakin viikon päästä näihin aikoihin olen lentokoneessa matkalla Tansaniaan. Vaikka matka tulee varmasti olemaan todella upea ja tulen kokemaan paljon uusia, ihmeellisiä asioita, on mielessä haikeus sekä ikävä. Samalla takaraivossa on myös pieni pelko siitä, ettei juurikaan tiedä mihin varautua. Vaikka paljon on vinkkejä ja ohjeita kuullut, on ihan eri asia oikeasti kokea ne asiat itse. Tällä hetkellä on kuitenkin parasta ottaa päivä kerrallaan eikä murehtia turhasta.
Aamuja TJ7,
Alisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa! Esitä rohkeasti kysymyksiä, jos niitä on!