Perillä Tansaniassa!

Täällä sitä ollaan. Trooppisen ilman syleilyssä 30+ asteen lämmöissä! Kyllä on tullut hikoiltua ihan urakalla!

Matka meni todella hyvin vaikka lähtö oli tosi rankka ja monia kyyneleitä on viimeisen kahden vuorokauden aikana vuodatettu! Mitään ongelmia ei matkan aikana onneksi ollut, ainoastaan unohdin vaihtaa rahaa ennen Tansanian kentälle tulemista, joten viisumin saaminen vähän kesti, mutta muuten kaikki sujui todella hyvin! Minua oltiin vastassa lentokentällä ja menimme suoraan kentältä perheen luokse, jossa asustelen seuraavat kuukaudet.

Perheeseen kuuluu vanhemmat ja kaksi lasta; 7-vuotias poika ja 1,5-vuotias tyttö. Lisäksi myös perheen äidin sisko asuu täällä. Jaan huoneeni edellä mainitun siskon sekä toisen vapaaehtoisen kanssa, joka tulee Japanista. Minut otettiin lämpimästi vastaan ja se on helpottanut asettumista tänne. Moneen asiaan on totuttelemista, mutta tulen viihtymään täällä seuraavat kuukaudet erittäin hyvin. Talo ei tosiaankaan ole mikään tavallinen savimaja, vaan ihan oikea talo, vaikka onkin vielä keskeneräinen: suihkua ja vetävää vessaa ei vielä ole vaan kaikki hoituu mekaanisesti käsin, ja ylipäätään juoksevaa vettä ei sisälle tule. Myöskään sähköverkkoon ei taloa ole vielä kytketty, vaan valot, tv ja laitteiden lataus onnistuu aurinkogeneraattorin avulla.

Ensimmäinen ilta oli todella raskas henkisesti. Vaikka perhe on aivan ihana ja kanssani asuva japanilainen vapaaehtoinen myös todella mukava, ikävä Suomeen on suuri ja varmaan pientä kulttuurishokkiakin on tällä hetkellä. Ruoka ei ole oikein vielä maistunut ja muutenkin vielä aika menee aikamoisen sumupilven keskellä.

Ensimmäinen kokonainen päivä on nyt Tansaniassa takana. Aamulla menimme ensiksi järjestön toimistolle hoitamaan rekisteröitymiseni ja samalla maksoin ylläpitomaksun. Sen jälkeen kävimme kaupungilla ja sain prepaidliittymän, joten yhteydenpito onnistuu nyt hiukan paremmin. Nettiyhteys on todella hidas, joten esimerkiksi koulutehtävien teko tulee olemaan haasteellista. Eiköhän tästä kuitenkin selvitä ihan kunnialla! Jos koulutehtävät ei nyt onnistu täällä niin se tietää työn täyteistä loppukevättä kotiin palattuani! Sain vaihdettua myös rahaa ja kävimme myös pikaisesti tsekkaamassa päiväkodin, jossa projektini toteutetaan.

Jalat ovat tällä hetkellä aika kuolleet, eikä ne siitä ainakaan paremmaksi muutu. Sain todeta kaupungille lähtiessä, että kengät, jotka ostin Suomesta, olivat aivan liian pienet, mutta mitään muutakaan ei ollut laittaa jalkaan. Joten ei auttanut muuta kuin survoa turvonneet jalat kenkiin ja lähteä. Kävelyä tuli PALJON, joten reissun päätteeksi pääsin toteamaan, että ukkovarvas on tuusan muuskana ja todennäköisesti mustuu niin, että kynsi jossain vaiheessa irtoaa! Seuraavaksi on sitten aika tuhota varpaanvälit, kun ballerinat vaihtuu varvastossuihin..

Hikisin terveisin,
Alisa