85%....latautuu...

Takana on nyt suurin osa reissusta. Lähtöpäivään on 14 vuorokautta. 14 vuorokauden kuluttua olen siis tähän aikaan, klo 12.00, lentokentällä mahdollisesti turvatarkastuksessa. Matka on ollut aivan upea kokemus! Jokainen vuodatettu kyynel, uneton yö ja väliin jääneet sydämen lyönnit ahdistuksen seurauksena, ovat maksaneet itsensä takaisin.

Olen ammatillisesti oppinut valtavasti uutta! Päiväkoti, jossa vapaaehtoisprojektini on toteutunut on ollut täydellinen paikka minulle. On ollut ihana nähdä kuinka näiden kuluneiden viikkojen aikana on tapahtunut muutosta ja kehitystä parempaan, kohti johtajan unelmaa. Kokemus on saanut avaamaan silmät ja arvostamaan suomalaista kasvatusjärjestelmää. Ei, meillä Suomessakaan kaikki asiat ei ole täydellistä ja keskitymme vääriin asioihin kehityksessä parempaan, mutta meillä kuitenkin on järjestelmä, joka takaa hyvät kasvuolosuhteet sekä tasapuolisen peruskoulutuksen kaikille lapsille. Tätä se ei ole Tansaniassa ja Tansania kuitenkin on suhteellisen kehittynyt maa Afrikan maista puhuttaessa. Olen saanut ammatillisesti paljon, erityisesti itsevarmuutta työn tekemiseen.

Sen lisäksi, että matka on antanut ammatillisesti minulle paljon, on se ollut minulle myös valtava kasvutarina ihmisenä. Kaikki alkoi jo päätöksestä lähteä, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Matka Tansaniaan oli puntarissa parisuhteeni, rahatilanteeni ja yhdessä rakennetun kodin kanssa. Mutta tiesin, että katuisin loppu elämäni, jos en tarttuisi tähän tilaisuuteen nyt, johtipa se mihin tahansa. En ole mikään perinteinen kristitty, mutta uskoni Jumalaan on silti vahva. Elämälläni, kun on ollut tapana ihmeellisesti järjestyä mahdottomissakin tilanteissa. Sama päti tähänkin reissuun. Asiat vain ihmeellisesti järjestyivät, juuri kuten pitikin.

Tämä matka on täydentänyt minut. Olen aina kokenut, että elämästäni puuttuu jotain, mutta nyt. Aivan kuin olisin löytänyt elämäni tarkoituksen, itseni, unelmani, tulevaisuuteni. Olen oppinut hallitsemaan pelkojani ja käyttämään niitä voimana puskea eteenpäin. Olen uskaltanut ottaa askeleen tuntemattomaan ja elämään hetkessä, löytäen ja nähden uskomattomia asioita! Ja matkaa on vielä jäljellä! Vielä pari viikkoa on aikaa ammentaa tätä uskomatonta kokemusta itseeni ja valjastaa se tulevaisuutta varten.

Vaikka ikävöin Suomeen ja sen ylellisyyteen (kyllä, köyhän opiskelijan arki Suomessa tuntuu luksukselta tämän jälkeen), tulen ikävöimään Tansaniaa valtavasti! Vaikka kotini on Suomessa, jää osa sydäntäni pysyvästi tänne.

Koti-ikävää potien,
Alisa