Tansanialainen päiväkoti

Olen täällä Tansaniassa tosiaan vapaaehtoistyössä. Projekti, johon osallistun, on avustamista paikallisessa päiväkodissa. Projektiin osallistuminen on myös osa opintojani, kahdellakin tavalla.

Alkujaan lähdin tähän vain sillä, että halusin jotain uudenlaista kokemusta maailmalta. Uusia näkökulmia, itsensä löytämistä, suomalaisuuden arvostamista. Ne oli tavoitteet lähtiessä. Kun reissun sai vielä yhdistettyä opintoihin niin, että se kuittaisi toisen työharjoitteluni ja olisi koulun tukema rahallisesti, oli päätös lähdöstä suhteellisen helppo.

Projekti on siis toinen työharjoittelu sosionominopinnoissani, mutta matkan varrella siitä muodostui jotain muutakin; moniammatillinen hanketyö. Opintoihini kuuluu kyseinen opintojakso ja vähän mutkan kautta päädyin vaihtoehtoon, että päiväkoti olisi osana tätä hanketta. Perinteinen tansanialainen päiväkoti on aikuismäärältään pieni, mutta lapsimäärältään suuri. Esimerkiksi minun päiväkotini toimii kolmen aikuisen voimin, mutta lapsia on jo lähemmäs 70! Suomessa siis on ihan turha valittaa liian suurista ryhmistä! :D

Lapsijoukko on jakautunut kolmeen ryhmään. Nuorimmaiset muodostavat Baby Classin, jossa nuorimmaiset ovat noin pari vuotiaita ja vanhimmat 3-4-vuotiaita. Yksi aikuinen ja kolmisenkymmentä lasta on tässä ryhmässä. Toinen ryhmä on Middle Class. Tässä ryhmässä on 3-4-vuotiaita. Jälleen yksi aikuinen, mutta "vain" parisenkymmentä lasta. Kolmas ryhmä on Top Class. Tämä luokka koostuu pääosin 5-6-vuotiaista eli on esiluokkaryhmä. Jälleen yksi aikuinen ja parisenkymmentä lasta. Yksi aikuisista on päiväkodin johtaja. Hänen vastuuryhmänsä on Middle Class, joten hänen joutuessa hoitamaan johtajan tehtäviä, liittyy Middle Class joko Baby tai Top Classin tunneille. Ikäjalaumaa ryhmissä kuitenkin on, sillä lapset sijoittuvat ryhmiin enemmän kehitysasteensa perusteella kuin ikäänsä perusteella.

Jos olit tarkkana lukiessasi huomasit, että lapset on jaettu "luokkiin". Tämä johtuu siitä, että perinteinen päiväkoti täällä, valmistelee lapsen kouluelämään heti pienestä pitäen. Täällä ei siis päiväkodeissa lapset leiki kotia tai lue aikuisen kanssa kirjaa, vaan 8-16 lasketaan matikkaa, opetellaan numeroita, harjoitellaan kirjoittamista, opetellaan kirjaimia ja aakkosia, sekä harjoitellaan oikeaoppista värittämistä. Oppituntien väleissä lauletaan ja leikitään pieniä hetkiä. Top Classillä on opetusta koko päivän, mutta Baby ja Middle Class käyvät päiväunille ruokailun jälkeen noin kahden maissa.

Monet päiväkodit toimivat paikallisten voimalla. Päiväkoti ei siis tarkoita täällä automaattisesti ammattimaista varhaiskasvatusta. Päiväkoti, jossa minä olen, onkin alkujaan perustettu kyseiselle asuinalueelle juuri siksi, että lapset saisivat ammattilaisten ohjaamaa opetusta. Kaikki kolme opettajaa ovat siis koulutettuja.

Tansaniaan on vähitellen alkanut rantautumaan päiväkotimalli, joka Suomessakin tunnetaan. Kehitys on kuitenkin hidasta, sillä opiskelu on kallista, päiväkodissa työskentely ei takaa välttämättä tuloja ja vanhemmilla on edelleen perinteiset odotukset päiväkodin toiminnasta. Päiväkotini tavoitteena onkin, että toiminta vähitellen muutettaisiin ja päiväkoti olisi jonain päivänä virallinen montessoripäiväkoti.

Tähän liittyy tämä hanketyön opintojaksoni. Parin luokkakaverin kanssa lähdemme hankkimaan varoja, jotta päiväkoti saisi montessorivälineitä hankittua. Vaikka päiväkoti tarvitsisi rahaa moneen muuhunkin asiaan, kuten opettajien palkkoihin, ruokaan ja rakennusten viimeistelyyn, koin, että montessorovälineiden hankinta olisi kuitenkin se ensisijainen hankekohde päiväkodin eteenpäin viemiseksi.

Työskentely tansanialaisessa päiväkodissa on avannut silmäni tajuamaan miten hyvin asiat Suomessa todellisuudessa on. Meillä on varmat tulot joka kuukausi, lapset ainakin pääasiassa tottelevat hoitajia, ryhmät ovat oikeasti minimaalisen pieniä ja työpäivän jälkeen on aikaa sekä energiaa touhuta vielä kotonakin. Ja se joka tässä vaiheessa ajattelee, että näin ei ole, että suomalainen päiväkotisysteemi on huono niin on todellakin aika ostaa liput Afrikkaan ja vähän saada uutta näkökulmaa asioihin.

Suomessa on jo totuttu niin hyvään, että mikään ei ole tarpeeksi hyvä. Ja todellisuus nyt vain on se, että ihan sama miten systeemi vuosien varrella muuttuu, niin ei siitä koskaan täydellistä tule. Miksi? Koska suurin tekijä, johon yksikään työntekijä tai päättäjä ei voi vaikuttaa, on ne lapset siellä töissä! Ihan sama onko ryhmässä 5 lasta tai 50 lasta, tulee päiviä, jolloin lapsella/lapsilla on huono päivä, jonka seurauksena olet lopenuupunut kotiin päästyäsi. Sitten on niitä päiviä, jotka saavat sinut hymyilemään vielä vuosienkin päästä! Nauti siis siitä, että palkkapäivänä tiedät saavasi täyden palkan, saat ostettua perheellesi ruokaa, saat asua viimeistellyssä kodissa ja päivän päätteeksi voit valita lähdetkö lenkille, leffaan vai loikoiletko sohvalla. Sitten vielä yksi lisä, joka meillä Suomessa on hyvin. Täällä Tansaniassa jokainen työntekijä tulee töihin kello seitsemäksi ja työpäivä päättyy neljän ja viiden välillä sitten, kun lapset on haettu ja luokkahuoneet siivottu. Ei ole porrastettuja työvuoroja tai lyhempiä päiviä. Ole siis kiitollinen siitä, että sinulla niitä on!