Perhe-elämää

Tansanialainen elämtyyli on rauhallista ja kiireetöntä. Tämä näkyy myös perhe-elämässä. Vaikka oikeastaan koko ajan joku tekee jotakin, ei asioita tehdä vauhdilla tai paniikissa niin kuin usein Suomessa. Viikolla vanhemmat ovat töissä ja perheen pienimpiä hoitaa perheen naispuoleinen kotiapulainen.

Minun perheessäni äiti tekee piiiiitkiä päiviä sairaanhoitajana. Hän lähtee viiden jälkeen ja palaa usein vasta lähempänä kymmentä. Isä tekee lyhempää päivää joustavalla aikataululla. Työaika hänellä sijoittuu kello yhdeksän ja kello 18 välille. Hyvin harvoin hän palaa vasta kuuden jälkeen töistä.

Perheelläni on kaksi lasta. Poika ja tyttö. Poika on kuusi vuotias ja käy yksityistä päiväkotia. Hän lähtee kouluun seitsemän aikaan ja palaa kotiin kello 14 jälkeen. Tyttö on noin 1,5-vuotias ja on vielä koko päiväisesti kotona. Menee vuoden päästä päiväkotiin. Tyttö ei vielä puhu, mutta on todella fiksu ikäisekseen. Poika on aika levoton sielu, mutta fiksu silloin, kun jaksaa keskittyä.

Perheen äidin sisko toimii toisena apulaisena talossa. Lasten hoitamisen lisäksi hän huolehtii siivouksesta, ruuanlaitosta, pyykeistä ja muista "naisten hommista". Toinen apulainen on mies, joka ei käsittääkseni ole mitään sukua perheelle. Hän hoitaa puolestaan "miesten työt" eli raskaammat, fyysiset hommat, kuten kasvimaanhoito, nurmen leikkaus, kauppareissut ja kanojen hoito. Sisar asuu kanssani samassa huoneessa, mutta miehellä on erillinen asuinrakennus eikä hänellä ilmeisesti ole lupaa tulla sisälle perheen taloon. Ainakaan en ole tähän mennessä hänen nähnyt astuvan sisälle taloon vaan ruoka ja juoma tarjoillaan hänelle ulos.

Lapset ovat hyvin itsenäisiä ja leikkivät pääsääntöisesti yksin tai yhdessä. Vain harvoin vanhemmat ottavat osaa leikkeihin. Minä puolestani olen ollut aktiivisesti mukana lasten leikeissä ja meillä onkin olkut oikein hauskaa! En tiedä olenko saanut annettua hiukan vaikutteita, sillä tuntuu, että vanhempien ja apulaisten osallistuminen lasten leikkeihin on lisääntynyt vähitellen täällä oloni aikana.

En tiedä muista perheistä, mutta minun perheessäni puhutaan paljon. Erityisesti viikolla äidin palattua töistä, puheensorina jatkuu sinne asti, kunnes hiljennytään nukkumaan. Aikuiset keskustelevat swahiliksi, mutta usein lasten kanssa puhuessaan he keskustelevat englanniksi. Näkee siis, kuinka tärkeänä englannin kielen oppimista täällä pidetään. Perheeni vanhemmat puhuvat ihan ok englantia, tosin aksentti heillä on niin voimakas, että joskus on vaikeuksia saada selvää. Perheen poika puhuu englantia todella hyvin, häntä ymmärtää kyllä hyvin, mutta toisinaan lauseissa ei ole mitään järkeä! 😀

Päivärytmi on hyvin erilainen kuin suomalaisissa perheissä. Aamupala syödään kello seitsemän ja kymmenen välillä. Lounas on iltapäivällä kahden kolmen aikoihin ja päivällinen/illallinen syödään aikaisintaan kahdeksan aikaan. Eli vain kolme ateriaa päivässä. Aamupala koostuu leivästä ja teestä, lapsilla lisäksi puuroa. Pääateriat koostuvat yleensä riisistä ja pavuista. Lisäksi voi olla lihaa tai kalaa sekä paistettua kaalta. Joskus riisin lisäksi voi olla pastaa tai perinteistä tansanialaista ruokaa, ugalia. Eri aterioiden välillä lapset saavat pieniä välipaloja, joka on useimmiten leipää, pienillä lapsilla maitoa. Ennen ateriaa tai aterian aikana lapset eivät saa juoda ja aikuisetkin juovat aterian aikana vain harvoin. Annoskoot ovat valtavia ja perheen poika syö jopa suurempia annoksia kuin minä!

Lasten päiväuniaika vaihtelee. Yleensä ainakin pienimmäinen menee lounaan jälkeen unille. Viikolla poika ei nuku päiväunia vaan yleensä läksyjen tekoon on ryhdyttävä syönnin jälkeen. Tosin, jos isä ei ole kotona, syö poika viiteen kuuten asti lounastaan ja rupeaa sen jälkeen leikkimään. Tällöin läksyt tehdään silmät ristissä illallisen jälkeen tai juuri ennen illallista. Viikonloppuisin myös poika nukkuu pääsääntöisesti päikkärit, yleensä klo 17-19. Eli todella myöhään. Usein hän kuitenkin jo pilkkii illallisen aikaan ja menee tyytyväisenä syönnin jälkeen unille. Minun villi veikkaukseni on, että perheeni elämä ja päivärytmi vastaa hyvin pitkälti jokaista tansanialaista perhettä.

Elinolosuhteet on sitten toinen seikka. Minun perheeni on keskivertoista varakkaampi. Heillä on upea talo, täysin sisustettu koti ja kaksi apulaista. Myös oma auto löytyy, tosin en ole kertaakaan sitä nähnyt vielä liikenteessä. Talo tosin on vielä keskeneräinen. Ei ielä juoksevaa vettä tai sähköliittymää. Vierashuoneesta puuttuu myös välikatto. Puutarha on vielä alkutekijöissä ja pihatyöt kesken. Kuitenkin he ilmeisesti harkitsevat toisen tontin ostoa, että saisivat toisen talon vähän kuin loma-asunnoksi. Tansaniassa tuloerot ovat kuitenkin valtavia, kuten koko Afrikassa, joten on muistettava, ettei kaikilla mene yhtä hyvin.