tiistai 10. huhtikuuta 2018

Paikallinen kulttuuri osa 2

"Muzungu! Muzungu!" Noihin huutoihin ja kutsumiseen kannattaa henkisesti varautua Afrikkaan reissatessa. Kannattaa tehdä myös itselleen jo ennen reissuun lähtöä selväksi, keiden kutsuun vastaa ja keiden ei. On hyvä omata myös pientä sävelkorvaa, tämä helpottaa kaduilla kulkiessa useimmissa tapauksissa erottamaan kuka aidosti haluaa ystävällisyyttään sinuun tutustua ja kenellä on rahan kiilto silmissä.

Vaikka useimmiten tansanialaiset tervehtivät sinua englanniksi, kannattaa muutama sana opetella swahiliksi. Tansanialaisilla on ehkä miljoona ja tuhat tervehdystä, mutta jo ihan parilla pääsee alkuun ja pärjää pitkälle. Paikallisten tervehdysten osaaminen oman kokemukseni mukaan myös lisää kunnioitusta valkoista kohtaan ja vähentää ihmisten halukkuutta huijata sinua.

Kaikista yleisin tervehdys on "Mambo!" tai "Mambo vipi?". Tähän vastataan "Poa.". Yksinkertaisesti tämä on ihan vain "Mitä kuuluu? Hyvää.". Toinen aika yleinen on "Jambo!", johon vastataan samalla tavalla. Sitten on "Habari.", johon myös voidaan liittää muita sanoja, kuten "Habari za asubuhi" eli "Hyvää huomenta" ja siihen vastataan samalla tavalla. Kirjaimellisesti habari tarkoittaa uutisia, mutta sen voi myös epävirallisesti kääntää kysyväksi: "Hyvin? Hyvin.". Näillä tervehdyksillä pääsee jo aika pitkälle ja paikalliset usein haluavat opettaa sinulle lisää!

Tervehdysten lisäksi kannattaa opetella muutamia perussanoja, varsinkin jos reissaat vähän syrjemmässä. Mitä kauemmas kaupunkien keskustasta mennään, sitä heikommin englantia yleisesti osataan. Kauppareissuja varten kannattaa ehkä opetella numerot, vaikkakin useimmiten numerot tulevat suhteellisen sujuvasti englanniksikin. Kiitos, tervetuloa, anteeksi eli asante, karibu, pole. Perushyvää sanastoa käytettäväksi. Lisäksi, jos olet rohkea ja uskaltaudut pikipikin eli paikallisen moottoripyörätaksin kyytiin, kannattaa muistaa pole pole eli hitaammin. Swahili-suomi tai swahili-englanti sanakirjaa olen kaivannut reissussa, sillä niitä en ehtinyt hankkia ennen reissuun lähtöä. Olisi helpottanut montaa kauppareissua, kun olisi voinut kirjasesta vilkasta sanoja swahiliksi.

Niin kuin tuossa ylempänä mainitsin, yksi yleisistä julkisen liikenteen välineistä on pikipiki, tansanialainen moottoripyörätaksi. Pikipiki voi olla vaarallinen kulkuväline ja sen käyttöä kannattaakin harkita tarkkaan. Toinen julkinen on daladala eli bussi. Sekään ei mikään maailman turvallisin ajoneuvo ole, mutta ehdottomasti turvallisempi kuin pikipiki. On kuitenkaan turha odottaa istumapaikkaa, sillä bussit ovat aina tupaten täynnä ja usein ovimies riekkuu ovi aukosta puoliksi ulkona, sillä ei mahdu enää kunnolla sisälle. Poistuminen bussista on siis ihan omaa luokkaansa ja usein bussiin astuessa kannattaa jo mietiä, meneekö perälle vai jääkö mahdollisimman lähelle ovea. Valkoisena naisena on se etu, että usein paikalliset tarjoavat sinulle paikkaansa ja pääset istumaan. Seisomapaikka daladalasta käy hyvin koko vartalotreeninä, sillä pysyäksesi pystyssä tarvitset jokaista kehosi lihasta!

Omanlaisensa julkisen liikenteen lisäksi paikalliset tunnetaan ajattomuudesta. Tästä olenkin tainnut jossain aikaisemmassa postauksessa jo puhuakin. Paikallisten kanssa sopiessa asioita ei koskaan kannata odotella aikataulussa pysymistä. Jos tapaaminen sovitaan kolmeksi voi kello lähestyä jo kuutta, kun ystäväsi saapuu paikalle. Myös matkustaessa kannattaa tämä ajattomuus ottaa huomioon. Busseilla ei ole juuri minkäänlaisia aikatauluja, joten matkan tekoon voi mennä aikaa. Älä siis jätä esimerkiksi lentokentälle lähtöä viime tippaan, sillä nopeasti huomaat myöhästyneesi lennolta. Tämä pätee myös perustakseihin: huonokuntoiset tiet ja ihmismäärä takaavat sen, että lähes aina on ruuhkan poikasta liikenteessä. Lyhyisinkiin taksimatkoihin kannattaa siis varata reilusti aikaa, jos haluaa suunnitellussa aikataulussa kohteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana vapaa! Esitä rohkeasti kysymyksiä, jos niitä on!