Safarilla, osa 3

Aamu valkeni raikkaana, kiitos yöllisen ukkosmyrskyn. Linnut lauloivat ja metsän reunassa apinat huusivat. Tuntui kuin olisin ollut lähellä paratiisia.

Maukkaan aamupalan jälkeen, noin klo 9.00, automme jälleen starttasi. Tällä kertaa määränpäänä oli Selousin kansallispuiston alue. Matka porteille kesti ehkä puolisen tuntia. Jo matkalla näimme apinoita, mutta varsinainen elämys alkoi vasta siitä, kun ajoimme sisään Selousin porteista...

Mikä sulle tulee ekana mieleen sanasta 'safari'? Mun ensimmäinen ajatus on Leijonakuningas ja Jylhäkallio. Avaraa maata horisonttiin asti muutaman savannipuun kera, jonka alla leijonat lepäävät aterian jälkeen tai suojautuvat paahtavalta auringon paisteelta.

VÄÄRIN! Safariin kuuluu myös tuo avara maisema, mutta siihen kuuluu myös rehevä, tiivis kasvuinen metsä ja kaikkea niiden välillä. Maisemat ovat siis jo itsessään näkemisen arvoisia, mutta tietysti safarille lähdetään, jotta nähtäisiin eläimiä. Me oltiinkin onnekkaita, sillä näimme lukuisia eläimiä. Eniten näkyi erilaisia antilooppeja, mutta myös paljon muitakin eläimiä. Kirahveja oli paljon, samoin erilaisia lintuja. Seeproja näkyi, mutta suurimmaksi osaksi aika kaukana. Norsuja näimme myös, mikä kuulemma on harvinaista, sillä ne pysyttelevät päivisin yleensä metsikössä. Oli siis hyvä, että yöllä satoi, sillä se viilensi ilmaa ja houkuteli eläimet näkysälle.

Kuitenkin yksi sateesta johtuva huono tuuri osui matkalle: mutaan jumahtanut kuorma-auto. Autoa ei päässyt kiertämään, joten matkamme ei jatkunut niin syvälle puistoon kuin alkujaan olisi pitänyt. Matkan olisi kuulunut jatkua vesialueelle, jossa usein on leijonia. Leijonat jäi siis tällä reissulla näkemättä. Takaisin siis on joskus tultava!

Paluumatkalle lähdettäessä alkoi jälleen sataa. Myrsky olikin sitten kaatanut puun tielle eikä kiertotietä leirintäalueelle ollut. Oppaamme yritti päästä ryteikön kautta kiertämään kaatunutta puuta sillä seurauksella, että automme jäi kiinni mutaan. Siinä sitä sitten oltiin tunti jumissa. Vihdoin paikalle sitten saapui järeämpää kalustoa, jolla puu saatiin siirettyä tieltä ja meidät vedettyä mudasta takaisin tielle. Kokemusten jälkeen mieli oli todella väsynyt ja tuhdin illallisen jälkeen olikin ihana painaa pää tyynyyn.

Safaria ikävöiden,
Alisa